Yksityiset oikeudenkäyntiavustajat ja -asiamiehet: sääntelyn kehitys, kelpoisuusvaatimukset ja valvonta
Holmberg, Markus (2020)
Holmberg, Markus
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202001231551
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202001231551
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin yksityisiä oikeudenkäyntiavustajia ja -asiamiehiä koskevan sääntelyn kehitystä 1950-luvun lopulta aina nykyhetkeen tarkastellen, millaisia kelpoisuusvaatimuksia toimintaan alkavilta ja jo ennestään toimintaa harjoittavilta henkilöiltä vaaditaan sekä selvitettiin, miten valvonta on järjestetty toimijoiden osalta.
Tutkimusongelmana opinnäytetyössä oli selvittää avustajatoiminnan sääntelyä vertailemalla asianajajia ja lupalakimiehiä kelpoisuusvaatimusten ja valvonnan osalta toisiinsa, sekä vertailla Suomen avustajajärjestelmää kolmen muun valtion avustajajärjestelmiin. Opinnäytetyö sisältää teoriaosion ja vertailuosion, jotka yhdessä pyrkivät vastaamaan tutkimusongelmaan. Teoriaosio toimii pohjana vertailuosiolle painottuen ajantasaisen avustajatoiminnan sääntelyyn. Vertailuosiossa vertailtiin opinnäytetyön kannalta olennaisimpia asioita toimijoiden osalta toisiinsa. Työssä vertailtiin Ruotsin, Saksan ja Viron avustajajärjestelmiä Suomen järjestelmään pääpiirteittäin.
Tutkimusmenetelmä opinnäytetyössä on lainopillinen, ja työssä käytetyt lähteet koostuvat ajantasaisesta lainsäädännöstä, hallituksen esityksistä, lautakuntamietinnöistä, erilaisista toimintakertomuksista, lautakuntien ratkaisuista, eri instituutioiden internet-sivuista sekä aiheeseen liittyvistä kirjallisista teoksista. Näiden lisäksi työssä on käytetty apuna historiallista lainsäädäntöä, -hallituksen esityksiä, -valiokuntamietintöjä ja vanhempia kirjallisia teoksia hahmottamaan avustajajärjestelmän historiallista kehitystä.
Historian osalta avustajatoiminnan sääntely on kehittynyt hitaasti. Sääntelyn ja avustajatoiminnan historian kannalta kannalta suurimmat yksittäiset uudistukset ovat olleet asianajajalain säätäminen, laki maksuttomasta oikeudenkäynnistä, oikeusapulakiuudistus sekä lupalakimiesjärjestelmä. Kelpoisuusvaatimusten osalta asianajajien kelpoisuusvaatimukset ovat lupalakimiehiä tiukemmat, mutta erot eivät ole suuria ja ne perustuvat lähinnä ammatilliseen kokemukseen. Valvonta ja kurinpito on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta samanlaista molemmilla toimijoilla, mutta valvonnan piiri ei lupalakimiehillä ole asianajajiin nähden yhtä laaja. Kansainvälinen vertailu osoitti, että vertailun kohteena olevien maiden asianajajayhdistykset ovat järjestäytyneet samankaltaisesti, mutta joitakin eroavaisuuksia löytyi. Kurinpidossa ei Suomen järjestelmään verrattuna ole suuria eroja, mutta kurinpito on joissakin tapauksissa organisoitu eri tavalla. Yhdistysten jäsenmäärissä on paikoin suuriakin eroja.
Tutkimusongelmana opinnäytetyössä oli selvittää avustajatoiminnan sääntelyä vertailemalla asianajajia ja lupalakimiehiä kelpoisuusvaatimusten ja valvonnan osalta toisiinsa, sekä vertailla Suomen avustajajärjestelmää kolmen muun valtion avustajajärjestelmiin. Opinnäytetyö sisältää teoriaosion ja vertailuosion, jotka yhdessä pyrkivät vastaamaan tutkimusongelmaan. Teoriaosio toimii pohjana vertailuosiolle painottuen ajantasaisen avustajatoiminnan sääntelyyn. Vertailuosiossa vertailtiin opinnäytetyön kannalta olennaisimpia asioita toimijoiden osalta toisiinsa. Työssä vertailtiin Ruotsin, Saksan ja Viron avustajajärjestelmiä Suomen järjestelmään pääpiirteittäin.
Tutkimusmenetelmä opinnäytetyössä on lainopillinen, ja työssä käytetyt lähteet koostuvat ajantasaisesta lainsäädännöstä, hallituksen esityksistä, lautakuntamietinnöistä, erilaisista toimintakertomuksista, lautakuntien ratkaisuista, eri instituutioiden internet-sivuista sekä aiheeseen liittyvistä kirjallisista teoksista. Näiden lisäksi työssä on käytetty apuna historiallista lainsäädäntöä, -hallituksen esityksiä, -valiokuntamietintöjä ja vanhempia kirjallisia teoksia hahmottamaan avustajajärjestelmän historiallista kehitystä.
Historian osalta avustajatoiminnan sääntely on kehittynyt hitaasti. Sääntelyn ja avustajatoiminnan historian kannalta kannalta suurimmat yksittäiset uudistukset ovat olleet asianajajalain säätäminen, laki maksuttomasta oikeudenkäynnistä, oikeusapulakiuudistus sekä lupalakimiesjärjestelmä. Kelpoisuusvaatimusten osalta asianajajien kelpoisuusvaatimukset ovat lupalakimiehiä tiukemmat, mutta erot eivät ole suuria ja ne perustuvat lähinnä ammatilliseen kokemukseen. Valvonta ja kurinpito on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta samanlaista molemmilla toimijoilla, mutta valvonnan piiri ei lupalakimiehillä ole asianajajiin nähden yhtä laaja. Kansainvälinen vertailu osoitti, että vertailun kohteena olevien maiden asianajajayhdistykset ovat järjestäytyneet samankaltaisesti, mutta joitakin eroavaisuuksia löytyi. Kurinpidossa ei Suomen järjestelmään verrattuna ole suuria eroja, mutta kurinpito on joissakin tapauksissa organisoitu eri tavalla. Yhdistysten jäsenmäärissä on paikoin suuriakin eroja.