Hiilivapaan kerrostaloalueen hankesuunnittelu
Suokas, Emma (2011)
Suokas, Emma
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104134211
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104134211
Tiivistelmä
Energiamääräysten kiristyminen luo rakentamiselle tulevaisuudessa uusia haasteita. EU pyrkii vähentämään energiankulutustaan 20 % vuoden 1990 tasosta ja Suomi on asettanut tavoitteeksi juhlavuoden 2017. Tämä tarkoittaa, että uusilta rakennuksilta vaaditaan tulevaisuudessa nollaenergiatasoa eli niiden tulee tuottaa yhtä paljon energiaa kuin ne kuluttavat. Myös kunnat ovat lähteneet tavoittelemaan hiilivapaita alueita. Nollaenergiatasolle pääseminen vaatii rakennuksiin entistä energiatehokkaampia ratkaisuja sekä uusiutuvan energiatuotannon huomioon ottamista.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka NCC:ssä käytetty hankeprosessi soveltuu hiilivapaan hankkeen ja nollaenergiahankkeen läpivientiin ja missä mittakaavassa nollaenergiataso on mahdollinen.
Tutkimusmenetelminä käytettiin kirjallisuuslähteitä, Internetiä ja haastatteluita sekä tehtiin vierailu valmistuneeseen nollaenergiakohteeseen. Tutkimuksen tuloksena luotiin 3-vaiheinen toimintamalli hiilivapaille aluehankkeille ja nollaenergiarakennushankkeille. Toimintamallissa keskityttiin kaavoituksen, hankekehityksen ja suunnittelun vaikutukseen sekä nostettiin esille jokaisen vaiheen pääkohdat näissä hankkeissa. Hiilivapaata aluehanketta testattiin teoriassa uudelle asemakaavoittamattomalle Finnoon asuinalueelle, jolle Espoon kaupunki on asettanut hiilivapaan tavoitteen. Testauksessa tutkittiin alueen mahdollista energiankulutusta ja sen jakautumista.
Testaus osoitti, että hiilivapaan alueen rakentaminen on vielä mahdotonta, mutta yhden nollaenergiarakennuksen ei. Oleellista olisikin määritellä, mitä hiilivapaa-alue tulee tulevaisuudessa sisältämään. Nollaenergiahankkeessa selvitystyön määrä kasvaa, asiantuntijayhteistyötä tarvitaan enemmän ja kaavoituksen painoarvo lisääntyy. Haasteita tulee myös tuotetun energian myymisen ja varastoimisen suhteen. Rakennusliikkeelle oleellista olisikin päästä mukaan uusien alueiden kaavoitusvaiheeseen, jolloin luotaisiin edellytyksiä rakentaa kokonaisia alueita hiilivapaaseen tasoon. Nollaenergia tulee vaatimaan laajempaa yhteistyötä eri alojen asiantuntijoiden kanssa sekä tuotekehityksen lisäämistä. Rakennusliikkeen tulisikin pyrkiä mukaan tähän kehitykseen.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka NCC:ssä käytetty hankeprosessi soveltuu hiilivapaan hankkeen ja nollaenergiahankkeen läpivientiin ja missä mittakaavassa nollaenergiataso on mahdollinen.
Tutkimusmenetelminä käytettiin kirjallisuuslähteitä, Internetiä ja haastatteluita sekä tehtiin vierailu valmistuneeseen nollaenergiakohteeseen. Tutkimuksen tuloksena luotiin 3-vaiheinen toimintamalli hiilivapaille aluehankkeille ja nollaenergiarakennushankkeille. Toimintamallissa keskityttiin kaavoituksen, hankekehityksen ja suunnittelun vaikutukseen sekä nostettiin esille jokaisen vaiheen pääkohdat näissä hankkeissa. Hiilivapaata aluehanketta testattiin teoriassa uudelle asemakaavoittamattomalle Finnoon asuinalueelle, jolle Espoon kaupunki on asettanut hiilivapaan tavoitteen. Testauksessa tutkittiin alueen mahdollista energiankulutusta ja sen jakautumista.
Testaus osoitti, että hiilivapaan alueen rakentaminen on vielä mahdotonta, mutta yhden nollaenergiarakennuksen ei. Oleellista olisikin määritellä, mitä hiilivapaa-alue tulee tulevaisuudessa sisältämään. Nollaenergiahankkeessa selvitystyön määrä kasvaa, asiantuntijayhteistyötä tarvitaan enemmän ja kaavoituksen painoarvo lisääntyy. Haasteita tulee myös tuotetun energian myymisen ja varastoimisen suhteen. Rakennusliikkeelle oleellista olisikin päästä mukaan uusien alueiden kaavoitusvaiheeseen, jolloin luotaisiin edellytyksiä rakentaa kokonaisia alueita hiilivapaaseen tasoon. Nollaenergia tulee vaatimaan laajempaa yhteistyötä eri alojen asiantuntijoiden kanssa sekä tuotekehityksen lisäämistä. Rakennusliikkeen tulisikin pyrkiä mukaan tähän kehitykseen.