Tienvarsimainonnan käytänteet suhteessa lainsäädäntöön, Ruotsin ohjeistukseen ja liikenneturvallisuuteen

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selventää Suomen tienvarsimainontaan liittyviä käytänteitä suhteessa lainsäädäntöön, Ruotsin vastaavaan ohjeistukseen ja liikenneturvallisuuteen. Tässä työssä on pyritty arvioimaan Suomen tienvarsimainontaa koskevan ohjeistuksen toimivuutta sekä määrittämään mahdollisia ongelmakohtia. Työssä on käytetty lähtötietoina pääasiassa lainsäädäntöä, tienvarsimainontaa koskevaa ohjeistusta sekä erilaisia tutkimustuloksia.

Tienvarsimainonta on lisääntynyt viime vuosien aikana merkittävästi Suomen maanteiden varsilla. Tienvarsimainonnasta säädettiin Suomen lainsäädännössä ensimmäisen kerran vuoden 1923 luonnonsuojelulaissa, mistä lähtien mainonta on ollut lähtökohtaisesti kiellettyä maanteiden varsilla asemakaava-alueen ulkopuolella. Tienvarsimainonnan poikkeuslupakäsittely perustuu ennen kaikkea mainoksen tarpeellisuuden arvioimiseen, liikenneturvallisuuden toteutumiseen sekä maisema-arvojen huomioimiseen. Samoihin periaatteisiin perustuen tienvarsimainontaa säädellään myös esimerkiksi Ruotsissa.

Suomen opastusjärjestelmään perustuen, tienkäyttäjät tulee opastaa kohteisiin ensisijaisesti virallisilla tieliikenneasetuksen mukaisilla opasteilla. Jos kohdetta ei voida opastaa virallisilla opasteilla, voidaan kohteelle harkita tienvarsimainosta. Toisin kuin viralliset opasteet, voi tienvarsimainonta häiritä liikenneturvallisuutta, esimerkiksi viemällä liiaksi kuljettajan huomiota pois muusta liikenteestä tai muodostamalla näkemäesteen, esimerkiksi liittymäalueella. Liikenneturvallisuuden lisäksi tienvarsimainonta voi häiritä visuaalisesti myös arvokkaita maisema-alueita.

Nykyinen Suomen tienvarsimainontaa koskeva ohjeistus ja lainsäädäntö ovat vielä varsin uusia sääntökokonaisuuksia. Tienvarsimainonnan ohjeistusta pyritäänkin edelleen kehittämään yhteistyössä viranomaisten ja elinkeinoelämän kanssa.

The purpose of this thesis was to explicate Finland’s guidelines for roadside advertising with regard to legislation, Sweden’s corresponding guidelines and traffic safety. With this thesis the functionality of Finland’s guidelines for roadside advertising were estimated and its potential problems defined. Legislation, different guidelines for roadside advertising and research studies were mainly used as sources of information of this thesis.

Roadside advertising has increased a lot in Finland within past few years. The first time roadside advertising was regulated in Finland’s legislation was in 1923 in the law of nature conservation. Since 1923 roadside advertising has been permitted outside the city plan area. The permission procedure of roadside advertising is based on estimation of the necessity of advertising and consideration of traffic safety and the value of the landscape. The same three principles regulate roadside advertising for example also in Sweden.

Travelers on Finland’s road network are primarily guided to their destinations with signs based on official guiding system. An advertisement can be considered only if the official signs cannot be used for guidance to the destination. Contrary to official signs roadside advertising can distract traffic safety by taking drivers’ attention too much away from the traffic or by preventing a needed sight for example at the junction area. Besides traffic safety roadside advertising can also visually disrupt nationally significant landscapes.

The valid legislation and guidelines for roadside advertising in Finland are still quite young entireties. Therefore, there is still an attempt to try to continuously improve the guidelines for roadside advertising in a co-operation with authorities and economic life.