Yrittäjän sosiaaliturva liiketoiminnan keskeytyessä perusoikeuksien näkökulmasta

Abstract

Yrittäjien sosiaaliturva on parantunut merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana, mutta aika ajoin sosiaaliturvajärjestelmästä nousee silti esiin uusia epäkohtia, mitkä asettavat yrittäjät ja palkansaajat eriarvoiseen asemaan toisiinsa nähden. Tämän opinnäytetyön tarkoitus on selvittää oikeusdogmaattista tutkimustapaa käyttäen mitä eri sosiaaliturvan tukimuotoja yrittäjällä on käytettävissään jos yrityksen liiketoiminta keskeytyy, verrata niitä palkansaajien vastaaviin, sekä kartoittaa sosiaaliturvajärjestelmään liittyviä mahdollisia ongelmia yritystoiminnan keskeytystilanteissa. Opinnäytteessä tarkastellaan toteutuuko Suomen valtiosäännön sisältämät perusoikeudet ja niiden takaama oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon liiketoiminnan keskeytyessä, toteutuuko yrittäjän sosiaaliturva käytännössä, ja onko käytännön tasolla ongelmia tai puutteita, jotka voivat estää perusoikeuksien toteutumisen. Työn tavoite on lisätä yrittäjien tietoisuutta perustuslain heille suomista sosiaalisista oikeuksista, ja tutkimuksen konkreettisena lopputuotteena on aihetta käsittelevän luentoaineiston koonti työn toimeksiantajan käyttöön.

Opinnäytetyössä käy ilmi, että yrittäjien sosiaaliturvaa tulisi edelleen jatkuvasti kehittää. Vaikka yrittäjällä on periaatteessa yhdenvertainen oikeus palkansaajiin nähden sosiaaliturvan eri etuuksiin yritystoiminnan keskeytyessä, etuuksien myöntämisedellytykset ja laskennalliset perusteet eroavat palkansaajien ja yrittäjien välillä huomattavasti toisistaan. Eriarvoisuus tulee esille erityisesti työttömyysturva- ja asumistukiasioissa. Työttömyysturvajärjestelmää tulisi kehittää ja yhdenvertaistaa siten, että yrittäjälläkin olisi tasavertainen mahdollisuus lomauttaa itsensä yritystoiminnan keskeytyessä, tai saada soviteltua työttömyysetuutta vähäisten tulojensa perusteella. Asumistukijärjestelmä tulisi vastaavasti päivittää vastaamaan yrittäjän todellisia tuloja, eikä etuuspäätöksiä tulisi tehdä yrittäjän vuosittain arvioiman YEL-työtulon perusteella. Yrittäjän sosiaaliturvaa olisi pyrittävä saamaan lähemmäs palkansaajien sosiaaliturvaa, jotta yhdenvertaisen kohtelun periaate toteutuisi.

By using legal dogmatic approach, the purpose of this study was to explore the social security available for full time entrepreneurs within the Finnish social security system in the instance of interruption of business compared to options available for employees in a similar situation. The study was commissioned by Tammelanpuiston yrittäjät ry (entrepreneurs’ association). The aim of this study was to collect relevant information and to educate the members of the association on their options in situations where business was interrupted due to reasons not being the direct result of business operations or the entrepreneurs themselves. Outside the scope of this study were situations resulting from the personal situation of the entrepreneur such as illness, studying or family leave.

The source material was mainly central legislature such as European Union law, international treaties and the Constitution of Finland. Additional sources were legal statutes, articles and online publications.

From a legal perspective, the fundamental rights to social security of entrepreneurs were no different from those of the employees’. However, there were substantial differences regarding the requirements for qualifying for financial aid and the methods how benefits were calculated. The conclusion of the thesis was that the option of a temporary layoff should be made available to entrepreneurs on an equal basis in order to provide them the same forms of social security available to employees who are unable to work due to a temporary interruption in the business. Also, the calculation of general housing allowance should be based on the actual income of the entrepreneur instead of a calculation based on the pension insurance under the Self-Employed Pension’s Act.