Ketteryyttä Kärppiin : Lisättyjen liikkuvuusharjoitusten tuomat muutokset juniorijääkiekkoilijapoikien lihaskireyksiin ja luistelunopeuteen
Keränen, Sari; Vastamäki, Sannakaisa (2011)
Keränen, Sari
Vastamäki, Sannakaisa
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104285169
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104285169
Tiivistelmä
Kvantitatiivisen opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata 18 viikon lisättyjen liikkuvuusharjoitusten tuomia muutoksia juniorijääkiekkoilijoiden lihaskireyksiin ja luistelunopeuteen. Aiheen valinta lähti omasta kiinnostuksesta liikkuvuusharjoittelua ja urheilufysioterapiaa kohtaan. Saimme yhteystyökumppaniksi Oulun Kärpät 46 ry:n C2-juniorijoukkueen, jolla oli kiinnostusta ja tarvetta liikkuvuusharjoittelun lisäämiseen ja ohjattuun liikkuvuusharjoitteluun. Tutkimuksen tavoitteena oli antaa tietoa joukkueen valmentajille ja joukkueessa pelaaville juniorijääkiekkoilijoille liikkuvuusharjoittelusta ja sen tärkeydestä osana muuta harjoittelua. Tavoitteena oli myös tutkimukseen osallistuvien juniorijääkiekkoilijoiden lihaskireyksien lievittyminen ja heidän luistelunopeutensa parantuminen.
Opinnäytetyömme teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään jääkiekkoilijan lajityypillisiä ominaisuuksia, jääkiekkoilijan lihaskireyksien ja luistelunopeuden tutkimista sekä venyttelyä osana jääkiekkoilijan liikkuvuusharjoittelua. Valitsimme tutkimuksessamme käytetyt lihaskireys- ja luistelunopeustestit opinnäytetyömme viitekehyksen pohjalta.
Tutkimukseen osallistui Oulun Kärpät 46 ry:n C2-joukkueesta 24 juniorijääkiekkoilijapoikaa, joista lopulliseksi tutkimusjoukoksi saimme 17 juniorijääkiekkoilijaa. Osallistujat olivat iältään 14–15-vuotiaita. Ohjasimme joukkueen pelaajille 60–90 minuutin liikkuvuusharjoitukset kerran viikossa viiden kuukauden ajan. Yksi liikkuvuusharjoittelukerta koostui alkulämmittelystä ja 12 vakioidusta venyttelyliikkeestä, jotka valitsimme opinnäytetyömme viitekehyksen ja alkumittauksista saamiemme tulosten perusteella vastaamaan pelaajien tarpeita. Lisäksi annoimme pelaajille kirjalliset kotiharjoitteluohjeet ja venyttelypäiväkirjan, jonka avulla seurasimme pelaajien kotiharjoittelun aktiivisuutta kahdeksan viikon ajan. Keräsimme opinnäytetyömme tutkimusaineiston alku- ja loppumittauksilla. Tutkimusaineiston analysoimme SPSS-ohjelmalla toistettujen mittausten t-testillä.
Lihaskireys- ja luistelunopeustesteistä saatujen tulosten mukaan juniorijääkiekkoilijoiden lihaskireydet lievittyivät ja luistelunopeus parantui keskiarvollisesti kaikilla tutkituilla osa-alueilla. Tutkimustulosten pohjalta voimme päätellä, että säännöllisellä liikkuvuusharjoittelulla on positiivisia vaikutuksia juniorijääkiekkoilijoiden lihaskireyksiin ja luistelunopeuteen. Opinnäytetyötämme voivat hyödyntää nuoret urheilijat ja heidän parissaan työskentelevät valmentajat sekä oman ammattikuntamme edustajat muun muassa perustellessaan liikkuvuusharjoittelun vaikuttavuutta.
Opinnäytetyömme teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään jääkiekkoilijan lajityypillisiä ominaisuuksia, jääkiekkoilijan lihaskireyksien ja luistelunopeuden tutkimista sekä venyttelyä osana jääkiekkoilijan liikkuvuusharjoittelua. Valitsimme tutkimuksessamme käytetyt lihaskireys- ja luistelunopeustestit opinnäytetyömme viitekehyksen pohjalta.
Tutkimukseen osallistui Oulun Kärpät 46 ry:n C2-joukkueesta 24 juniorijääkiekkoilijapoikaa, joista lopulliseksi tutkimusjoukoksi saimme 17 juniorijääkiekkoilijaa. Osallistujat olivat iältään 14–15-vuotiaita. Ohjasimme joukkueen pelaajille 60–90 minuutin liikkuvuusharjoitukset kerran viikossa viiden kuukauden ajan. Yksi liikkuvuusharjoittelukerta koostui alkulämmittelystä ja 12 vakioidusta venyttelyliikkeestä, jotka valitsimme opinnäytetyömme viitekehyksen ja alkumittauksista saamiemme tulosten perusteella vastaamaan pelaajien tarpeita. Lisäksi annoimme pelaajille kirjalliset kotiharjoitteluohjeet ja venyttelypäiväkirjan, jonka avulla seurasimme pelaajien kotiharjoittelun aktiivisuutta kahdeksan viikon ajan. Keräsimme opinnäytetyömme tutkimusaineiston alku- ja loppumittauksilla. Tutkimusaineiston analysoimme SPSS-ohjelmalla toistettujen mittausten t-testillä.
Lihaskireys- ja luistelunopeustesteistä saatujen tulosten mukaan juniorijääkiekkoilijoiden lihaskireydet lievittyivät ja luistelunopeus parantui keskiarvollisesti kaikilla tutkituilla osa-alueilla. Tutkimustulosten pohjalta voimme päätellä, että säännöllisellä liikkuvuusharjoittelulla on positiivisia vaikutuksia juniorijääkiekkoilijoiden lihaskireyksiin ja luistelunopeuteen. Opinnäytetyötämme voivat hyödyntää nuoret urheilijat ja heidän parissaan työskentelevät valmentajat sekä oman ammattikuntamme edustajat muun muassa perustellessaan liikkuvuusharjoittelun vaikuttavuutta.