Mittausepävarmuuden kahden lähestymistavan vertailu
Kenttä, Emilia (2009)
Kenttä, Emilia
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905062443
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905062443
Tiivistelmä
Insinöörityön tarkoituksena oli verrata mikrobiologista mittausepävarmuutta kahdella eri lähestymistavalla. Mittausepävarmuus voi perustua koko analyysin rinnakkaismäärityksiin (globaali) tai yksittäisten epävarmuuskomponenttien arvioimiseen ja näiden yhdistämiseen (bottom-up).
Näiden periaatteiden soveltuvuudesta mittausepävarmuuden arvioimiseen tarvittiin kokeellista aineistoa molemmilla tavoilla määritettynä. Kokeellinen työ jakaantui kolmeen eri osaan. Ensimmäiseksi määritettiin mittausepävarmuuskomponentit. Toisessa vaiheessa määritettiin tulosten hajontaa toistokokeiden avulla, jolloin eri komponentit satunnaistettiin. Viimeisessä vaiheessa sovellettiin saatuja tuloksia todellisiin näytteisiin ja arvioitiin kahta eri lähestymistapaa.
Käytettävät analyysit olivat aerobisten mikro-organismien määrän selvittäminen jauhelihasta (PCA-agar, 30 °C, 3 vrk) ja koliformien ja E. colin määrittäminen vesinäytteistä kaupallisella Colilertilla (37 °C, 1 vrk).
Määritettävät mittausepävarmuuskomponentit olivat tilavuusepävarmuudet, lukemaepävarmuus, inkubaattorivaikutus sekä alanäytteiden hajonta. Tilavuusepävarmuuksien arvot olivat melko pienet. Lukemaepävarmuus oli kokonaisbakteerien ja E. colin kohdalla pieni, mutta koliformien kohdalla jo selvästi suurempi. Inkubaattorivaikutus oli elintarvikenäytteiden kohdalla suurempi verrattaessa vesinäytteisiin. Tämä johtuu todennäköisesti menetelmästä.
Elintarvikenäytteen kohdalla eri menetelmillä lasketut mittausepävarmuuden arvot olivat hyvin lähellä toisiaan (29,5 %-33,17 %). Vesinäytteen kohdalla arvot vaihtelivat selvästi enemmän sekä koliformeilla (22,7 %-68,5 %) että E. colilla (20,8 %-60,6%).
Saatuja tuloksia käytetään myöhemmin ISO/TC 147 -alaisen vesimikrobiologian työryhmän mittausepävarmuusstandardin validoinnissa. Mittausepävarmuutta hyödynnetään viranomaispäätöksissä verrattaessa veden laatututkimusten tuloksia asetettuihin mikrobiologisiin raja-arvoihin.
Näiden periaatteiden soveltuvuudesta mittausepävarmuuden arvioimiseen tarvittiin kokeellista aineistoa molemmilla tavoilla määritettynä. Kokeellinen työ jakaantui kolmeen eri osaan. Ensimmäiseksi määritettiin mittausepävarmuuskomponentit. Toisessa vaiheessa määritettiin tulosten hajontaa toistokokeiden avulla, jolloin eri komponentit satunnaistettiin. Viimeisessä vaiheessa sovellettiin saatuja tuloksia todellisiin näytteisiin ja arvioitiin kahta eri lähestymistapaa.
Käytettävät analyysit olivat aerobisten mikro-organismien määrän selvittäminen jauhelihasta (PCA-agar, 30 °C, 3 vrk) ja koliformien ja E. colin määrittäminen vesinäytteistä kaupallisella Colilertilla (37 °C, 1 vrk).
Määritettävät mittausepävarmuuskomponentit olivat tilavuusepävarmuudet, lukemaepävarmuus, inkubaattorivaikutus sekä alanäytteiden hajonta. Tilavuusepävarmuuksien arvot olivat melko pienet. Lukemaepävarmuus oli kokonaisbakteerien ja E. colin kohdalla pieni, mutta koliformien kohdalla jo selvästi suurempi. Inkubaattorivaikutus oli elintarvikenäytteiden kohdalla suurempi verrattaessa vesinäytteisiin. Tämä johtuu todennäköisesti menetelmästä.
Elintarvikenäytteen kohdalla eri menetelmillä lasketut mittausepävarmuuden arvot olivat hyvin lähellä toisiaan (29,5 %-33,17 %). Vesinäytteen kohdalla arvot vaihtelivat selvästi enemmän sekä koliformeilla (22,7 %-68,5 %) että E. colilla (20,8 %-60,6%).
Saatuja tuloksia käytetään myöhemmin ISO/TC 147 -alaisen vesimikrobiologian työryhmän mittausepävarmuusstandardin validoinnissa. Mittausepävarmuutta hyödynnetään viranomaispäätöksissä verrattaessa veden laatututkimusten tuloksia asetettuihin mikrobiologisiin raja-arvoihin.