Yhdessä löydetty tarina : Ryhmätoiminnan pilotointi Jorvin TK1-osastolla

Abstract

Opinnäytetyömme liittyy Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Espoon kaupungin väliseen Liittyvä Voima -yhteistyöhankkeeseen, jonka tavoitteena on luoda korkeakoulun ja työelämän välinen kumppanuusmalli. Opinnäytetyömme on osa Espoon sairaala -pilottihankkeen kolmatta osaprojektia Toimintakyvyn edistäminen, jonka tarkoituksena on kehittää hyvää kuntoutusta ja innovatiivisia toimintatapoja luova ja käyttävä toimintamalli. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Jorvin terveyskeskusosasto 1:n (TK1) kanssa. Yhteistyökumppanimme osastolla on osastonhoitaja Eija Salomaa.

Opinnäytetyömme tarkoitus on käynnistää yhteistyö Jorvin TK1-osaston ja Metropolia Ammattikorkeakoulun toimintaterapian koulutusohjelman välille. Toimintakonsepti muodostuu käsinukeista ja perinteisistä tarinoista. Tarkoituksena on, että tulevaisuudessa Metropolian toimintaterapeuttiopiskelijat toteuttaisivat TK1-osastolla käsinukkien avulla potilaille toimintatuokioita osana opintojaksoa tai harjoittelua.

Työmme on laadullinen tapaustutkimus, joka toimii suunnittelemamme toimintakonseptin pilottina. Pohjateoriana on Doris Piercen toiminnan terapeuttisen voiman malli, jonka avulla suunnittelemme toimintakonseptin ja analysoimme sen käytettävyyttä osastolla. Opinnäytetyön käytännön osuudessa toteutamme yhden toimintatuokion TK1-osastolla. Aineistonkeruumenetelmänä on havainnointi. Työssä tarkastelemme Piercen mallin mukaisia toiminnan elementtejä ja toiminnan soveltuvuutta osastoympäristöön.

Opinnäytetyössämme tuli esille, että potilaat kokevat toiminnan tervetulleeksi ja tärkeäksi osastoympäristössä. Käsinuket ovat tärkeä elementti toimintatuokioon virittäytymisen ja toiminnan etenemisen kannalta. Käsinukkien avulla on mahdollista heittäytyä leikkimielisesti mukaan toimintaan. Toiminnan aikana korostui myös yhteisen toiminnan ja yhdessä tekemisen merkitys.

Jatkossa toimintatuokioissa on mahdollista hyödyntää osallistujien omaa luovuutta ja kokemuksia. Tarinoita voidaan kehittää osallistujien omasta elämästä ja muistoista jo olemassa olevien tarinoiden sijaan. Toimintakonseptimme antaa joustavat puitteet muokata ja porrastaa toimintaa erilaisille osallistujille. Toimintatuokion ohjaaminen antaa tuleville opiskelijoille arvokasta kokemusta ryhmän ohjaamisesta.

This study was carried out as a part of the Collaborative Intensity project between Helsinki Metropolia University of Applied Sciences and the city of Espoo. The aim of this joint project is to create a partnership between the University of Applied Sciences and working life. Our study was a part of the Espoo hospital subproject for promoting patients’ functional capacity by developing rehabilitation and creating a new and innovative operations model to be used in the hospital. We collaborated with Jorvi hospital health care ward 1 and its head nurse Eija Salomaa.

The long-term aim of our study was to design and launch a new collaboration model between the health care ward 1 and the degree programme in occupational therapy at Helsinki Metropolia University of Applied Sciences. We designed a group activity model based on the use of puppets and traditional stories. The idea is that in the future, new occupational therapy students will proceed with the activity by executing it in the ward as a part of their studies or practical training.Our study was a qualitative case study of a single pilot group carried out in the ward. Data was collected by observation of the group. The theoretical framework of this study was Doris Pierce’s model of Therapeutic Power. We used it to design our group activity and analyze its elements and its applicability in a hospital environment.

Our study showed that the participants of the pilot group valued and welcomed activity in welcome in the hospital environment. The puppets were a key element in engaging the participants to the group and to the progress of the activity, as the puppets allowed the participants to be playful. The feedback from the patients emphasized also the importance of shared occupations and doing things with other people.

In the future it would be possible to utilise the patients’ own creativity. Instead of using traditional stories, patients could make up their own stories based on their life experiences and memories. The outline of the group activity is flexible enough to allow the activity to be scaled according to the participants and their needs. Leading a group activity is itself a valuable learning experience for future occupational therapy students.