Pienryhmissä toteutettava harjoitusmenetelmä oppilasorkesterille

Abstract

Opinnäytetyössä perehdytetään lukija orkesteriassistentin toimenkuvaan. Lisäksi kuvaillaan yksityiskohtaisesti ne toimintametodit, joita orkesterin harjoittamisessa voidaan käyttää.

Työn taustalla ovat kokemukseni orkesteriassistenttina toimimisesta Pariisin keskustan konservatoriossa kolmen vuoden ajalta. Tuona aikana loin käytännössä koko toiminnan. Pariisissa käyttämiäni metodeita kokeiltiin Metropolian ja Turun ammattikorkeakoulun yhteiseen orkesteriperiodiin soveltavasti syyslukukaudella 2010. Näiden kokemusten kautta syntyi malli orkesterin pienryhmätoiminnasta ja miten sitä voidaan soveltaa orkesterityöhön oppilaitoksissa.

Opinnäytteen tekijä on työskennellyt eritasoisissa orkestereissa kotimaansa lisäksi useassa eri oppilas- ja ammattiorkesterissa niin Pariisissa Ranskassa, kuin Luxembourgissakin. Nämä kokemukset sekä keskustelut eri muiden kolleegojen kanssa antavat ymmärtää, että vastaavanlaisia harjoitteita joko ei ole järjestetty, tai sitten ne ovat niin harvinaisia, etteivät ne ole opinnäytetyötä tehdessä nousseet päivänvaloon.

Niiden kokemusten valossa joita allekirjoittaneella on orkesterityöskentelystä, näkökanta jota opinäytetyö tuo esille, on ainutlaatuinen. Se huomioi kunkin muusikon sekä yksilönä, että merkittävänä osana orkesterikokonaisuutta. Se, olenko ollut ”keksimässä pyörää uudestaan”, jää nähtäväksi.

Orkesteripedagogiikaksi paljastuvat orkesteriharjoitteet orkesteriassistentin toimenkuvasta katsottuna ovat osoittautuneet niin hyvin toimiviksi, että ne ansaitsevat tässä valossa tulla osaksi kaikkien niiden oppilaitosten ohjelmaa, joissa halutaan antaa parhaat mahdolliset eväät ammattiorkesterimuusikoiksi opiskeleville muusikoille.

This thesis introduces the reader to the job description of an orchestra assistant and the methods of rehearsing an orchestra.

The thesis is based on the job description and working methods that I developed while working as an orchestra assistant at the Conservatory in the Centre of Paris for three years. Some of these methods were tried out in a joint orchestral project of the Metropolia University of Applied Sciences and Turku University of Applied Sciences in October 2010. The experiment showed how the methods can be applied to any student orchestra classes.

I have played in various orchestras in Finland, France and Luxembourg, both as a student and a professional musician. The methods described in this thesis were not used in any of the previous orchestras. On the basis of these experiences and my discussions with several colleagues, I claim that these methods are not being used or they are extremely rare. According to this innovative approach to orchestral work, each musician is considered as a unique and essential part of the wholeness of an orchestra. This makes my approach pioneering. The future will show, whether I have been “reinventing the wheel”.

The practical methods of orchestra pedagogy applied by an orchestra assistant seem to work so well that they deserve to become part of the curriculum of any music institute wanting to provide aspiring orchestral musicians with the best possible qualifications.