Dokumenttielokuvaohjaajan työtehtävät: voiko ohjausvastuun jakaa kahdelle henkilölle?

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkin, mitä on dokumenttielokuvan ohjaaminen ja miten ohjaus toteutettiin opinnäytetyöni produktio-osuudessa, 50-minuuttisessa dokumenttielokuvassa Aamuviiden postaus. Tarkastelen ohjaajan roolia eri työvaiheissa ja ohjaajan tehtävien soveltumista jaettaviksi. Lisäksi pohdin, onko kaksi ohjaajaa parempi kuin yksi. Tutkin myös hyvän dokumenttielokuvaohjaajan luonteenpiirteitä.

Tutkielmani tavoitteena on kehittää omaa ammattitaitoani, mutta myös luoda omien kokemusteni avulla uutta tietoa, joka olisi hyödynnettävissä muillakin luovilla aloilla, joissa käytetään kahden ohjaajan tai johtajan työskentelymallia.

Tutkimusmenetelmäni on kvalitatiivinen eli osallistuva havainnointi. Alan kirjallisuuden lisäksi käytän tutkielmani aineistossa omia kokemuksiani sekä ohjaajaparini sähköposti- ja puhelinhaastattelua.

Tutkimustulokseni tukevat käytännön kokemuksiani. Riippuu täysin dokumenttielokuvasta, sen genrestä sekä tekijöistä, onko ohjausvastuu jaettavissa. Jos dokumenttielokuva ei ole tekijänsä henkilökohtainen taideteos ja jos tekijä on ihmisenä sellainen, että ryhmätyöskentely tuntuu luontevalta, on täysin mahdollista jakaa ohjausvastuu kahden henkilön kesken. Tällöinkin ohjaajien olisi syytä pyrkiä kommunikoimaan keskenään selkeästi ja paljon, olla valmiita jakamaan vastuuta ja olla avoimia kompromisseille. Vastausta siihen, tuleeko elokuvasta kahden ohjaajan työpanoksella parempi vai huonompi, on sen sijaan mahdotonta löytää.

In this thesis I investigate the role of a director in a documentary film. I directed with Elisa Hernetkoski a fifty-minute long documentary film Aamuviiden postaus. We shared the responsibilities of a director between each other. In this thesis I study if it is possible to share the role of a director. In addition I also discuss whether it is better to have two directors or one. I also investigate the characteristics of a good documentary film director.

The purpose of my thesis is to develop my own professional skills and to create new knowledge, which could be used also in other creative industries, which use the working method of two directors or managers.

I use a qualitative research method, which is also known as participant observation. In addition to literature I use my own experiences as well as e-mail and telephone interviews with Hernetkoski.

Results of the research supported my practical experience. It depends entirely on the documentary film, its genre and the directors whether the responsibility of a director is possible to divide. If the documentary is not one person's personal work of art and if working as a group seems natural to them, it is entirely possible to share responsibility for directing between two persons. Again, the directors should communicate clearly with each other, be prepared to share responsibility and be open to compromise. An answer to the question, whether a documentary film made by two directors is better or worse because of it, is impossible to find.