"Herranen aika, voiko sairaanhoitajan työ olla tällä tavalla iloista?" : Kenttäsairaanhoitajan työ ja siihen liittyvä hyvinvointi Jääkäriprikaatissa
Lindberg, Tuuli (2011)
Lindberg, Tuuli
Savonia-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105066548
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105066548
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Jääkäriprikaatin kenttäsairaanhoitajien työtä ja siihen liittyvää hyvinvointia. Kiinnostuksen kohteena oli kenttäsairaanhoitajien tekemä työ Jääkäriprikaatissa ja kenttäsairaanhoitajien työhön liittyvään hyvinvointiin yhdistyvät tekijät. Näitä tekijöitä tarkasteltiin erikseen positiivisten ja negatiivisten tekijöiden osalta. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä kenttäsairaanhoitajien työstä ja siihen liittyvästä hyvinvoinnista.
Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kaksi kertaa kaikkia kolmea Jääkäriprikaatissa tutkimushetkellä työskennellyttä kenttäsairaanhoitajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä.
Keskeisiä osa-alueita kenttäsairaanhoitajien työssä olivat kouluttaminen, sairaanhoitajan vastaanoton pito ja varohenkilötoiminta. Työtä tehtiin sekä virka-aikana että harjoituksissa vuorokauden ympäri. Kenttäsairaanhoitajien potilaita olivat varusmiehet, sotilashenkilöstö, reserviläiset ja siviilit.
Enimmäkseen kenttäsairaanhoitajat kokivat voivansa hyvin työssään. Työhön liittyvään hyvinvointiin positiivisesti yhdistyviä tekijöitä olivat kilpailukykyinen palkkaus, virkatyöaika sekä työn vaihtelevuus ja vapaus. Hyvinvointiin negatiivisesti yhdistyviä tekijöitä olivat työparin puuttuminen harjoituksissa, lääkärin puuttuminen ja muiden tietämättömyys kenttäsairaanhoitajan työstä.
Vaikka tutkimustulokset viittasivatkin vielä hyvinvoinnin positiivisen kokemiseen, epäkohtiin puuttumisella voidaan lisätä hyvinvointia entisestään ja vaikuttaa kenttäsairaanhoitajien jaksamiseen. Tällä on merkityksensä sekä potilasturvallisuuden parantamisessa että kenttäsairaanhoitajien sitoutumisessa työhönsä. Työparin takaaminen niihin harjoituksiin, joissa se on kenttäsairaanhoitajien mielestä perusteltua, voi olla rekrytointivaltti ja tae henkilöstön pysyvyydelle.
Jatkotutkimushaasteita ovat kenttäsairaanhoitajien taustatekijöiden vaikutuksen selvittäminen työhön liittyvää hyvinvointia arvioitaessa ja eri varuskuntien vertailu kenttäsairaanhoitajien pysyvyydessä.
Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kaksi kertaa kaikkia kolmea Jääkäriprikaatissa tutkimushetkellä työskennellyttä kenttäsairaanhoitajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä.
Keskeisiä osa-alueita kenttäsairaanhoitajien työssä olivat kouluttaminen, sairaanhoitajan vastaanoton pito ja varohenkilötoiminta. Työtä tehtiin sekä virka-aikana että harjoituksissa vuorokauden ympäri. Kenttäsairaanhoitajien potilaita olivat varusmiehet, sotilashenkilöstö, reserviläiset ja siviilit.
Enimmäkseen kenttäsairaanhoitajat kokivat voivansa hyvin työssään. Työhön liittyvään hyvinvointiin positiivisesti yhdistyviä tekijöitä olivat kilpailukykyinen palkkaus, virkatyöaika sekä työn vaihtelevuus ja vapaus. Hyvinvointiin negatiivisesti yhdistyviä tekijöitä olivat työparin puuttuminen harjoituksissa, lääkärin puuttuminen ja muiden tietämättömyys kenttäsairaanhoitajan työstä.
Vaikka tutkimustulokset viittasivatkin vielä hyvinvoinnin positiivisen kokemiseen, epäkohtiin puuttumisella voidaan lisätä hyvinvointia entisestään ja vaikuttaa kenttäsairaanhoitajien jaksamiseen. Tällä on merkityksensä sekä potilasturvallisuuden parantamisessa että kenttäsairaanhoitajien sitoutumisessa työhönsä. Työparin takaaminen niihin harjoituksiin, joissa se on kenttäsairaanhoitajien mielestä perusteltua, voi olla rekrytointivaltti ja tae henkilöstön pysyvyydelle.
Jatkotutkimushaasteita ovat kenttäsairaanhoitajien taustatekijöiden vaikutuksen selvittäminen työhön liittyvää hyvinvointia arvioitaessa ja eri varuskuntien vertailu kenttäsairaanhoitajien pysyvyydessä.