" Ei paluuta kyllä entiseen" : lastenneuvolan terveydenhoitajien kokemuksia Lene-menetelmästä
Kinnunen, Mira; Lamberg, Katja (2011)
Kinnunen, Mira
Lamberg, Katja
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105015429
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105015429
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää, kuinka ja millaisissa tilanteissa helsinkiläisissä lastenneuvoloissa työskentelevät terveydenhoitajat käyttävät leikki-ikäisen lapsen neurologista arviota eli Lene-menetelmää. Lisäksi selvitettiin miten tulokset on kirjattu, millaisia jatkotoimenpiteitä menetelmän käytöstä on seurannut ja miten Lene-menetelmä on haastateltavien mielestä hyödynnettävissä. Opinnäytetyö on osa Helsingin kaupungin ja Metropolian yhteistä terveyttä edistävien työmenetelmien arviointi- ja kehittäminen 2009–2011 –Näkökulmana lapsiperheiden ja nuorten palvelut -hanketta.
Opinnäytetyössä käytettiin tiedonkeruumenetelmänä teemahaastattelua. Opinnäytetyötä varten haastateltiin helmikuussa 2011 kahta helsinkiläisessä lastenneuvolassa työskentelevää terveydenhoitajaa.
Haastateltavat terveydenhoitajat olivat olleet mukana Kansanterveyslaitoksen Lasten terveysseurannan kehittäminen eli Late-hankkeessa, jossa he olivat vuonna 2007 tutustuneet ja saaneet koulutusta Lene-menetelmään. Molemmat haastateltavat pitivät Lene-menetelmää hyvänä ja monipuolisena lapsen kehityksen arviointimenetelmänä. Päinvastoin kuin Lene-menetelmän ohjeissa sanotaan, haastateltavat kokivat, että Lene-menetelmällä saadaan esiin myös keskittymisongelmia. Lene-menetelmästä ei aina ollut käytetty kaikkia osioita, mutta ne, mitä oli käytetty, oli käytetty sellaisina kuin ne on ohjekirjassa tarkoitettu käytettäviksi. Lene-menetelmä koettiin hyvänä myös siksi, että sen avulla voidaan ongelmat ottaa vanhempien kanssa paremmin puheeksi ja pystytään osoittamaan, millä kehityksen alueella lapsen ongelmat ovat. Päiväkodin palaute koettiin erittäin tärkeäksi. Tarvittaessa lapsille oli annettu kotiharjoituksia ja pyydetty uusintakäynnille tai heidät oli ohjattu fysio-, toiminta- tai puheterapeutin konsultaatioon. Kirjaamiseen kului aikaa, koska tietokoneella ei ollut valmista lomakepohjaa, josta saadut tulokset olisi voinut valita.
Opinnäytetyön tulosten perusteella haastatellut terveydenhoitajat olivat tyytyväisiä Leneen menetelmänä ja työvälineenä. Haastatellut olivat motivoituneita käyttämään menetelmää. Teemahaastatteluissa nousi vahvasti esiin tosiasia, että Lene-menetelmän oikeaoppiseen käyttöön ja kirjaamiseen menee paljon aikaa, mikä toivottavasti huomioidaan tulevaisuudessa terveydenhoitotyön resurssoinneissa.
Opinnäytetyössä käytettiin tiedonkeruumenetelmänä teemahaastattelua. Opinnäytetyötä varten haastateltiin helmikuussa 2011 kahta helsinkiläisessä lastenneuvolassa työskentelevää terveydenhoitajaa.
Haastateltavat terveydenhoitajat olivat olleet mukana Kansanterveyslaitoksen Lasten terveysseurannan kehittäminen eli Late-hankkeessa, jossa he olivat vuonna 2007 tutustuneet ja saaneet koulutusta Lene-menetelmään. Molemmat haastateltavat pitivät Lene-menetelmää hyvänä ja monipuolisena lapsen kehityksen arviointimenetelmänä. Päinvastoin kuin Lene-menetelmän ohjeissa sanotaan, haastateltavat kokivat, että Lene-menetelmällä saadaan esiin myös keskittymisongelmia. Lene-menetelmästä ei aina ollut käytetty kaikkia osioita, mutta ne, mitä oli käytetty, oli käytetty sellaisina kuin ne on ohjekirjassa tarkoitettu käytettäviksi. Lene-menetelmä koettiin hyvänä myös siksi, että sen avulla voidaan ongelmat ottaa vanhempien kanssa paremmin puheeksi ja pystytään osoittamaan, millä kehityksen alueella lapsen ongelmat ovat. Päiväkodin palaute koettiin erittäin tärkeäksi. Tarvittaessa lapsille oli annettu kotiharjoituksia ja pyydetty uusintakäynnille tai heidät oli ohjattu fysio-, toiminta- tai puheterapeutin konsultaatioon. Kirjaamiseen kului aikaa, koska tietokoneella ei ollut valmista lomakepohjaa, josta saadut tulokset olisi voinut valita.
Opinnäytetyön tulosten perusteella haastatellut terveydenhoitajat olivat tyytyväisiä Leneen menetelmänä ja työvälineenä. Haastatellut olivat motivoituneita käyttämään menetelmää. Teemahaastatteluissa nousi vahvasti esiin tosiasia, että Lene-menetelmän oikeaoppiseen käyttöön ja kirjaamiseen menee paljon aikaa, mikä toivottavasti huomioidaan tulevaisuudessa terveydenhoitotyön resurssoinneissa.