Moraali välineenä : ristiriitainen moraali ja kirjoittajan vastuu elokuvakäsikirjoittamisessa

Abstract

Tämä tutkimus on osa toiminnallista opinnäytetyötä, jonka teososa on Hyvä työ -lyhytelokuvan käsikirjoitus (yhdessä Joona Kivirinnan kanssa). Tutkimus tarkastelee moraaliväitteen muodostumista elokuvassa, kirjoittajan vastuuta ja tarinan moraalin käyttöä kerronnallisena välineenä elokuvakäsikirjoittamisen näkökulmasta. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa esitellään tarvittavat käsitteet ja syvennytään elokuvan moraalin rakentumiseen. Elokuva on manipulaatiota, myös synnyttämiensä tunteiden ja ajatusten osalta, ja siksi elokuvakäsikirjoittajan on oltava tietoinen välineen voimasta. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea omien tarinoiden esittämien moraaliväitteiden tunnistamista. Muutos, joka on tarinankerronnan pohjana, synnyttää tarinan moraalisen väitteen. Elokuvan maailmankuva määrittää sen, miten elokuva tarinansa moraaliin suhtautuu. Elokuvan moraali voi poiketa suurestikin tarinan moraalista, ja tätä ristiriitaa voidaan käyttää hyväksi elokuvakerronnan välineenä. Olen nimennyt tämän keinon moraaliseksi strategiaksi. Toisessa osassa tarkennetaan ajatusta ristiriitaisesta moraalista ja moraalista välineenä elokuvaesimerkkien avulla. Viimeisessä osassa analysoin kahta omaa elokuvatarinaani, Hyvä työ -lyhytelokuvan käsikirjoitusta ja Joutomaa-nimistä pitkän elokuvan kohtausluetteloa. Hyvän työn analyysin pohjana on ensimmäisessä osassa esitetty näkemys siitä, että elokuvakäsikirjoittajan on kyettävä hahmottamaan tarinoihinsa kätkeytyvät moraaliset väitteet. Joutomaan analyysissä käsittelen yleistä moraalitajua vastaan rikkovan tarinan käyttöä yhtenä elementtinä elokuvan sanoman synnyttämisessä. Tutkimuksen lopputulokset moraalisen ristiriidan käyttämisestä elokuvakerronnallisena välineenä ovat kaksijakoiset. Yleistä moraalikäsitystä vastaan rikkovan tarinan kertomiseen elokuvassa liittyy aina riskejä. Toisaalta onnistuessaan moraalinen strategia voi elokuvassa kohottaa teeman käsittelyn uudelle tasolle.

This study is part of a multimodal work with respect to the screenplay for a 34-minute short film called My Good Deed conducted jointly with Joona Kivirinta. This study focuses on the way in which moral arguments are formed in cinema, the responsibility of the writer, and using the moral of the story as a narrative mean. The first section of this study deals with the basic concepts of how moral arguments are formed in movies. Cinema is based on manipulation, also in terms of the feelings and thoughts it produces. Therefore the screenwriter must be aware of the power of his medium. This means above all to recognize the moral arguments represented in the story. The change, which is the fundament of storytelling, produces the moral argument of the story. The worldview of the film declares how the film positions itself in the moral argument of the story it is telling. The moral of the film may differ greatly from the moral of the story, and this conflict can be used as narrative means. It is called a moral strategy. The second section specifies the ideas of conflicting moral and moral as a means of movie examples. In the last section I will analyze the two cinematic stories of my own, the screenplay for My Good Deed and a step-outline for a feature film Joutomaa. The analysis of My Good Deed is based on the idea presented in the first section: a screenwriter must understand the moral arguments hidden in his stories. In the analysis of Joutomaa a story that contradicts with common ideas of morality is used as an element of creating the meaning of the film. The end results of this study are twofold. There are always risks in teling an amoral or immoral story in a film. Still, when well pursued, the use of a moral strategy can elevate the theme to a higher level.