"Siis ihan normaalia elämää eletään palvelutalossa..." : Työntekijöiden näkemyksiä muistisairaan asukkaan kotoutumisesta palvelutaloympäristöön

Abstract

Opinnäytetyömme tarkoituksena on selvittää palvelutaloon muuttavan muistisairaan asukkaan kotoutumisprosessin nykytilannetta ja tuoda esiin ehdotuksia nykytilanteen kehittämiseksi. Opinnäytetyömme yhteistyökumppanina on Gaius-säätiön alaisuudessa toimiva Heseva-koti, joka tarjoaa palveluasumista helsinkiläisille vanhuksille.

Tutkimuksellinen osuus opinnäytetyössämme noudattaa laadullisen tutkimuksen piirteitä. Aineiston keräämiseksi haastattelimme Heseva-kodin henkilökunnasta yhteensä kuutta työntekijää. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Olemme käyttäneet työssämme teoreettisena lähtökohtana toiminnallisen oikeudenmukaisuuden teoriaa ja toiminnallisen oikeudenmukaisuuden osallistavaa viitekehystä. Viitekehyksestä valitsimme työmme kannalta oleellisimmat kolme vaihetta: analysoi ja koordinoi voimavarat, analysoi toiminnalliset epäoikeudenmukaisuudet ja neuvottele oikeudenmukaisuuden viitekehys. Näistä vaiheista johdimme teemat ja haastattelukysymykset. Aineistoa analysoimme teorialähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti.

Haastattelujen perusteella Heseva-kodin henkilökunta pitää tämän hetkistä kotoutumisprosessia nopeatempoisena ja resursseja vaativana. Asukkaan rooli prosessissa jää tällä hetkellä liian ulkopuoliseksi. Heseva-kodissa arvostetaan asukkaiden elettyä elämää ja pyritään vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Heseva-koti tarjoaa virikeellistä toimintaa, tukea ja turvaa asukkailleen. Haastateltavat työntekijät haluavat panostaa enemmän uuden asukkaan ensikohtaamiseen ja luottamussuhteen luomiseen sekä asukkaaseen että omaisiin. Omaisen läsnäolo ja tiedon antaminen koettiin tärkeänä tekijänä erityisesti kotoutumisen alkuvaiheessa.

Johtopäätöksinä todetaan muistisairaan asukkaan kotoutumisen olevan ajankohtainen aihe Heseva-kodissa. Työntekijät ovat kiinnostuneita kehittämään omia toimintatapojaan ja edesauttamaan muistisairaan asukkaan kotoutumista palvelutaloon. Työntekijät kaipaavat enemmän aikaa uuden asukkaan kohtaamiseen ja häneen tutustumiseen sekä tiedon jakamiseen muulle henkilökunnalle. Yhteistyötä omaisten kanssa halutaan kehittää ja antaa omaisille mahdollisuus osallistua aktiivisemmin asukkaan elämään.

This thesis was done in co-operation with Heseva Home which is owned by the Gaius Foundation in Helsinki. Heseva Home offers services to senior citizens in the Helsinki region. The purpose of the thesis was to clarify the existing process when relocating a client with memory disorder to assisted living environment. Our aim was also to bring out some suggestions to develop the present situation.

Our study follows the principles of qualitative research. To collect data, we interviewed six employees from Heseva Home. The interviews were carried out using theme interview. Our study is based on the occupational justice theory and participatory occupational justice framework. From the framework, we chose three essential components: analyze and coordinate resources, analyze occupational injustices and negotiate occupational framework. From these components, we ran themes and questions for the interview. The data was analyzed using deductive analysis.

On the grounds of the interviews, the employees at Heseva Home felt that the process of relocating is too quick and demands resources. The role of the client is left too excluded in the process. At Heseva Home the past history of the client is valued and the staff aims to answer to the clients´ needs. Heseva Home offers activities, support and safety for their clients. Interviewees wish to invest more in the first encounter with the clients and in creating trustworthy relationships between the clients and their next-of-kins. Especially in the early stage of the process, the presence of the next-of-kins is essential, as well as sharing information.

As a conclusion, relocating a client with memory disorder is a current subject at Heseva Home. The employees are interested in developing their own procedures and supporting the relocation and familiarization of the client with memory disorder. The employees wish for more time to meet the clients, get to know them and share information with other employees. Cooperation with next-of-kins is desired to be developed. It is also important that the next-of-kins are able to play a more active role in the client’s life.