Gnostilainen mytologia Hollywood-elokuvissa
Vierikko, Lassi (2011)
Vierikko, Lassi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105107098
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105107098
Tiivistelmä
Opinnäytteeni tutkii gnostilaista mytologiaa Hollywood-elokuvissa esittäen seuraavanlaisia kysymyksiä: esiintyykö sitä elokuvissa ja jos esiintyy, onko se tahallista vai tahatonta? Ammentavatko useat kristillisvaikutteisina pidetyt filmit todellisuudessa nimenomaan gnostilaisesta raamatuntulkinnasta? Mikäli gnostilaista maailmankuvaa ja symbolismia todella on piilotettu elokuviin, mikä voi olla elokuvantekijöiden motiivi tähän?
Gnostilaisten lukutapa kristillisestä luomismyytistä ja heidän oppinsa ihmisyksilön kehityksestä on kiehtonut minua pitkään. Tutkielmaani varten olen kerännyt listan viime vuosikymmenten valtavirtaa edustavista amerikkalaiselokuvista, joista edellä mainittuja elementtejä on löydettävissä. Erityisesti elokuvat, joissa protagonisti kamppailee vapautuakseen antagonistin luoman valheellisen ja alistavan ympäristön kahleista, ovat olleet suurennuslasini alla. Näistä teoksista olen koettanut löytää selkeitä uskonnollisia viittauksia muun muassa symbolien, hahmojen ja mytologisen intertekstuaalisuuden muodossa. Huomioitani analysoin elokuva kerrallaan gnostilaisen viitekehyksen kautta. Tutkielman alkuun olen sisällyttänyt lukijalle oleellista informaatiota gnostilaisuuden historiasta, uskomuksista, kehityksestä ja terminologiasta.
Havaintoni on, että gnostilaisuus on valitsemissani elokuvissa edustettuna tekijöidensä toimesta tietoisena ja runsaslukuisena tehokeinona. Tapa sisällyttää vihjeitä elokuvan perimmäisestä premissistä muistuttaa muinaisten gnostikkojen tyyliä verhota esoteeriset oppinsa allegorioihin ja myytteihin siten, että vain aiheeseen perehtyneet havaitsivat niiden läsnäolon. Toistuviksi genreiksi tutkielman elokuvissa nousevat scifi ja fantasia toimivat tehokkaasti toismaailmallisen, myyttisen miljöön luomisessa.
Uusgnostilaisuuden nousu pinnalle 1990-luvulta lähtien on populaarikulttuurissa suurelta osin jäänyt huomiotta. Asiantuntijat pitävät gnostilaista myyttiä erityisen kykenevänä vaikuttamaan yksilön psyykeeseen jopa alitajuisella tasolla. Sen synkretistinen luonne, antiautoritaarinen oppi ja individualistisen pelastuksen sanoma saattavat olla yksilölle erityisen vetoavia ihmiskunnan globaalien kriisien keskellä. Mielestäni on perusteltua väittää, että aikamme myytinkertojat, elokuvantekijät, modernisoivat universaaleja ja muinaisia opetuksia optimoidakseen oman teoksensa kerronnallisten tasojen vaikuttavuus.
Gnostilaisten lukutapa kristillisestä luomismyytistä ja heidän oppinsa ihmisyksilön kehityksestä on kiehtonut minua pitkään. Tutkielmaani varten olen kerännyt listan viime vuosikymmenten valtavirtaa edustavista amerikkalaiselokuvista, joista edellä mainittuja elementtejä on löydettävissä. Erityisesti elokuvat, joissa protagonisti kamppailee vapautuakseen antagonistin luoman valheellisen ja alistavan ympäristön kahleista, ovat olleet suurennuslasini alla. Näistä teoksista olen koettanut löytää selkeitä uskonnollisia viittauksia muun muassa symbolien, hahmojen ja mytologisen intertekstuaalisuuden muodossa. Huomioitani analysoin elokuva kerrallaan gnostilaisen viitekehyksen kautta. Tutkielman alkuun olen sisällyttänyt lukijalle oleellista informaatiota gnostilaisuuden historiasta, uskomuksista, kehityksestä ja terminologiasta.
Havaintoni on, että gnostilaisuus on valitsemissani elokuvissa edustettuna tekijöidensä toimesta tietoisena ja runsaslukuisena tehokeinona. Tapa sisällyttää vihjeitä elokuvan perimmäisestä premissistä muistuttaa muinaisten gnostikkojen tyyliä verhota esoteeriset oppinsa allegorioihin ja myytteihin siten, että vain aiheeseen perehtyneet havaitsivat niiden läsnäolon. Toistuviksi genreiksi tutkielman elokuvissa nousevat scifi ja fantasia toimivat tehokkaasti toismaailmallisen, myyttisen miljöön luomisessa.
Uusgnostilaisuuden nousu pinnalle 1990-luvulta lähtien on populaarikulttuurissa suurelta osin jäänyt huomiotta. Asiantuntijat pitävät gnostilaista myyttiä erityisen kykenevänä vaikuttamaan yksilön psyykeeseen jopa alitajuisella tasolla. Sen synkretistinen luonne, antiautoritaarinen oppi ja individualistisen pelastuksen sanoma saattavat olla yksilölle erityisen vetoavia ihmiskunnan globaalien kriisien keskellä. Mielestäni on perusteltua väittää, että aikamme myytinkertojat, elokuvantekijät, modernisoivat universaaleja ja muinaisia opetuksia optimoidakseen oman teoksensa kerronnallisten tasojen vaikuttavuus.