Protective Measures in Working with People with Intellectual Disabilities : Carers' Views on Protective Measures and Client Participation

Abstract

The object of this bachelor’s thesis was to study the prevalence of actualized protective measures in working with people with intellectual disabilities and challenging behavior as well as to clarify carers’ views on protective measures and client participation, and whether there are possibilities for empowerment. The setting for the study was Kuusela, a department offering care, guidance and rehabilitation to adults with intellectual disabilities and challenging behavior. The theoretical framework for this study was based on values of the social field and the operating environment of Kuusela and how empowerment can be reached through participation and the right to subjectivity, self-determination, and dialog.

Methods in acquiring the essential information were both qualitative and quantitative. Data on the prevalence of actualized protective measures was gathered through a documentary analysis. Data on carers’ views on protective measures and client participation were gathered through a questionnaire consisting of a set of questions that were to be answered according to the Likert scale. The questionnaire also included two open-ended questions that required a written answer. The data were analysed according to qualitative content analysis.

The results showed that the number of actualized protective measures had decreased from the year 2008 to 2010. Results on the carers’ views showed that protective measures are needed and justified in their work. Although they seem conscious of the inhabitants’ right to participatory working methods, it was not seen clearly in the everyday life. Obstacles in the implementation of this right were seen as being related to the inhabitants’ shortcomings and the carers’ attitudes and know-how.

It can be concluded that continuous reflection on values and models of action is needed in order for the inhabitants’ participation to be respected and implemented and for empowerment to be possible. The results showed that learning by living should be heightened through open professional discussions. The inhabitants’ shortcomings should be dealt with in a professional manner and attitudes and knowledge on addressing these shortcomings should be dealt with through discussion and possibly through further training.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia suojatoimien määrää työskenneltäessä haastavasti käyttäytyvien kehitysvammaisten kanssa sekä selvittää hoitajien näkemyksiä suojatoimista ja asiakkaiden osallisuudesta sekä mahdollistavatko näkemykset voimaantumisen. Tutkimuksen tapahtumapaikkana toimi osasto Kuusela, joka tarjoaa hoitoa, ohjausta ja kuntoutusta aikuisille haastavasti käyttäytyville kehitysvammaisille. Työn teoreettinen viitekehys pohjautuu sosiaalialan ja Kuuselan toimintaympäristön arvoihin ja siihen kuinka voimaantuminen voidaan saavuttaa osallisuuden, itsemääräämisoikeuden, subjektiuden ja dialogin kautta.

Tutkimusmenetelmät olivat sekä kvalitatiivisia, että kvantitatiivisia. Suojatoimien määriä kuvaavaa aineistoa kerättiin asiakirja analyysin keinoin. Hoitajien näkemyksiä suojatoimista ja asiakkaan osallisuudesta selvitettiin kyselylomakkeen avulla. Kyselylomake koostui kysymyksistä joihin tuli vastata Likertin skaalan mukaisesti, sekä kahdesta avoimesta kysymyksestä, joihin tuli vastata kirjallisesti. Kyselystä saatu aineisto analysoitiin kvalitatiivisen sisältöanalyysin mukaisesti.

Tulokset osoittivat, että suojatoimien määrä on vähentynyt vuodesta 2008 vuoteen 2010. Tulokset hoitajien näkemyksistä osoittivat, että suojatoimet ovat tarpeellisia ja oikeutettuja. Vaikka hoitajat tuntuvat olevan tietoisia asukkaiden oikeudesta osallistaviin työmenetelmiin, se ei näkynyt selvästi jokapäiväisessä elämässä. Esteet käytäntöön siirtymiselle liittyivät asukkaiden vajavuuksiin ja hoitajien asenteisiin ja osaamiseen.

Voidaan todeta, että jatkuvaa arvojen ja työmallien pohdiskelua tarvitaan, jotta osallisuutta voidaan kunnioittaa ja toteuttaa, sekä voimaantuminen olla mahdollista. Elämällä oppimista tulisi tehostaa avoimella ammatillisella keskustelulla. Asukkaiden vajavuudet tulisi kohdata ammatillisesti ja niihin liittyviä asenteita ja osaamista pitäisi käsitellä keskustelun ja mahdollisesti koulutuksen keinoin.