Onko väkivallan tekijän sukupuolella merkitystä? : Työntekijöiden toimintatavat väkivaltaisissa parisuhteissa

Abstract

Tässä opinnäytteessä tutkin onko työntekijöillä erilaiset toimintatavat väkivaltaisten pariskuntien kanssa, kun väkivallan käyttäjä on mies tai nainen. Lähemmän tarkastelun kohteeksi valitsin väkivaltatyön periaatteisiin liittyvät teemät, uhrin turvallisuuden tarkistaminen, tekijän vastuuttaminen, työskentelyn eriyttäminen ja lapsen aseman huomioiminen. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui eläytymismenetelmä.Eläytymismenetelmässä tutkittavia pyydetään kirjoittamaan pieni tarina annetun kehyskertomuksen jatkoksi. Eläytymismenetelmässä on tärkeää kehyskertomuksen variointi, eli kehyskertomuksia kirjoitetaan vähintään kaksi erilaista.

Aineisto kerättiin vuoden 2008 maalis-huhtikuussa Helsingin ja Vantaan Perheasiain neuvottelukeskuksissa. Vantaalta vastauksia sain kuusi ja Helsingistä 12 kappaletta eli yhteensä vastauksia tuli 18 kappaletta. Molempiin kehyskertomuksiin yhdeksän vastausta.

Tutkimus osoitti, että miesten ollessa väkivaltaisia, turvallisuus ja vastuunotto kulkevat käsikädessä. Työntekijöt tarkastelivat uhrin turvallisuutta sekä ottiko väkivallantekijä vastuuta toiminnastaan. Lasten tilanne tarkastettiin harvoin. Naisten ollessa väkivaltaisia turvallisuuden, vastuuttamisen ja eriyttämisen suhteen työntekijöiden toimintatavat vaihtelivat. Osa työntekijöistä toimi periaatteiden mukaisesti, mutta vaihtelu oli suurta. Myös naisten ollessa väkivaltaisia lasten tilanne tarkistettiin harvoin.

Työntekijän on tärkeä tunnistaa omat sukupuoleen liittyvät asenteensa väkivaltatyössä. Koulutuksen lisääminen sekä erilaisten toimintatapojen opettelu ja työnohjaus ovat keskeisiä asioita väkivaltaisten parisuhteiden hoidossa. Koulutuksella ja työnohjauksella voidaan parantaa myös lasten asemaa.

In this thesis I aimed to examine whether family counsellors had different procedures when working with couples using violence when the user of violence was a man or a woman. As a research method I chose to apply the non-active role play model, where the examinees were given a short pre-story and they were asked to continue writing it. The pre-stories were varied so that there were two different pre-stories: in the first one the man was violent, and in the other one the violent partner was a woman.

In March–April 2008 eighteen family counsellors from Helsinki and Vantaa Family Counselling Centres were given one of the pre-stories and they were asked to write a continuum to it. The analysed materials consisted of 18 stories, six from Vantaa and 12 from Helsinki. For both pre-stories I got nine answers. In the analysis I applied the principles of working with violent couples: security of the victim, responsibility of the violent person, separate working and consideration of the children's situation.

The study results indicated that when the violent person was a man, the family counsellors focused on the responsibility of the violent person and security issues. They did not check the children’s situation in the family very often. In the case when a woman was acting violently the counsellors’ working habits with the couples varied. Some used the principles of working with violent couples and others did not. They did not check the children’s situation, either.

Family counsellors should recognize their own gender related attitudes while working with violent couples. Particularly, they should be encouraged to check the safety and responsibility issues and the children’s situation in the family. Increased possibilities of education to increase working skills with violent couples and the counsellors’ own supervision are important means for better treatment.