Huoria ja madonnia - mutta missä on aktiivinen naispäähenkilö?
Jokisalo, Jemina (2011)
Jokisalo, Jemina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105208911
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105208911
Tiivistelmä
Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana naisen asema länsimaisessa yhteiskunnassa on muuttunut merkittävästi. Kuitenkin valtavirtaelokuvat ja niiden naishahmot ovat olleet hyvin hitaita heijastelemaan mitään muuttuneen naisen identiteetin ominaisuuksia. Tämä opinnäytetyö tutkii naisen kuvaa modernissa valtavirtaelokuvassa, naisen paikkaa tarinassa ja pohtii, miten käsikirjoittaja voisi rakentaa naissankarin elokuvakäsikirjoituksessa. Suurin osa nykyäänkin tehtävistä elokuvista kertoo yhä miehistä: elokuvien päähenkilöt ovat miehiä ja elokuvat kuvaavat miesten elämää. Naisen osaksi jää usein olla viettelijätär, noita-akka, vaimo tai tyttöystävä, joka tulee päähenkilömiehen tarinaa. Tarinankerronnassa miehen näkökulma on helposti normi ja usein jää ymmärtämättä, että tämä poissulkee naisen näkökulman. Ilman vahvoja, unohtumattomia naispäähenkilöitä on mahdotonta kertoa naisten tarinoita.
Tässä työssä analysoin monia elokuvia ja niiden välittämää kuvaa naisista. Vaikka elokuvissa on naishahmoja, ei ole itsestään selvää, että nämä hahmot olisivat naissankareita. Sankarin tai sankarittaren kun tulee olla hahmo, jota katsoja voi kunnioittaa ja ihailla. Elokuvien naishahmojen luokittelemiseksi olen luonut viisi muuttujaa. Nämä muuttujat asettavat hahmosta seuraavat kysymykset: Onko hahmo aktiivinen vai passiivinen? Onko hän nainen myös psyykkisesti, ei ainoastaan biologialtaan? Miltä hahmo näyttää ja miten hänen ulkonäköään käsitellään elokuvassa? Miten hahmo suhtautuu rakkauteen? Onko hahmo itsenäinen? Näitä muuttujia voidaan hyödyntää myös rakennettaessa naissankaria käsikirjoitukseen. Naissankaruuden pohtimisen lisäksi ulotan tutkimukseni naissankareiden mediakasvatukselliseen merkitykseen nuorille tytöille ja naisille käsittelemällä aiheesta tehtyjä tutkimuksia.
Havaitsin, että elokuvateollisuudella on edessään pitkä matka tasa-arvoon. Vaikka elokuva-ala ja elokuvahahmojen stereotypiat ovat muuttumassa, muutos tapahtuu hitaasti ja pienin askelin. Tämän työn tarkoitus on toimia osana yhteiskunnallista dialogia. Mielestäni on edelleen tärkeää herättää keskustelua ja olla tietoinen tasa-arvo – ja sukupuolikysymyksistä. Uskon, että elokuvat tarvitsevat lisää vahvoja naissankareita ja naisten tarinoita.
Tässä työssä analysoin monia elokuvia ja niiden välittämää kuvaa naisista. Vaikka elokuvissa on naishahmoja, ei ole itsestään selvää, että nämä hahmot olisivat naissankareita. Sankarin tai sankarittaren kun tulee olla hahmo, jota katsoja voi kunnioittaa ja ihailla. Elokuvien naishahmojen luokittelemiseksi olen luonut viisi muuttujaa. Nämä muuttujat asettavat hahmosta seuraavat kysymykset: Onko hahmo aktiivinen vai passiivinen? Onko hän nainen myös psyykkisesti, ei ainoastaan biologialtaan? Miltä hahmo näyttää ja miten hänen ulkonäköään käsitellään elokuvassa? Miten hahmo suhtautuu rakkauteen? Onko hahmo itsenäinen? Näitä muuttujia voidaan hyödyntää myös rakennettaessa naissankaria käsikirjoitukseen. Naissankaruuden pohtimisen lisäksi ulotan tutkimukseni naissankareiden mediakasvatukselliseen merkitykseen nuorille tytöille ja naisille käsittelemällä aiheesta tehtyjä tutkimuksia.
Havaitsin, että elokuvateollisuudella on edessään pitkä matka tasa-arvoon. Vaikka elokuva-ala ja elokuvahahmojen stereotypiat ovat muuttumassa, muutos tapahtuu hitaasti ja pienin askelin. Tämän työn tarkoitus on toimia osana yhteiskunnallista dialogia. Mielestäni on edelleen tärkeää herättää keskustelua ja olla tietoinen tasa-arvo – ja sukupuolikysymyksistä. Uskon, että elokuvat tarvitsevat lisää vahvoja naissankareita ja naisten tarinoita.