Kempeleen Ylikylän alakoulun 1.-3. -luokkalaisten ruutuaika
Jahnsson, Katriina; Rajamäki, Kaisa (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002092188
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002092188
Tiivistelmä
Nyky-yhteiskunnassa käytetään paljon erilaisia ruutuja työvälineinä, opinnoissa sekä viihdekäytössä. Lapset aloittavat niiden käytön jo varhain, usein jo ennen kouluikää. Runsaan ruutuajan on todettu olevan yhteydessä erilaisiin fyysisiin ja psyykkisiin terveysongelmiin, joita tuomme esille tässä opinnäytetyössämme.
Opinnäytetyömme tavoite oli selvittää, paljonko Kempeleen Ylikylän alakoulun 1.-3. -luokan oppilaat todellisuudessa käyttävät ruutuja ja miten ruutujen käyttöä rajataan kotona. Kartoitimme, minkä tyyppisiä medialaitteita kohderyhmän lapset käyttävät eniten, mitä hyötyjä he niistä kokevat, sekä onko lapsilla ilmennyt terveydellisiä haittoja liittyen niiden käyttöön. Opinnäytetyömme menetelmäksi valitsimme määrällisen eli kvantitatiivisen tutkimuksen ja aineiston keruun toteutimme Webropol-kyselynä oppilaille ja heidän vanhemmilleen sekä opettajille.
Kyselyssä ilmeni, että vanhemmat eivät olleet juurikaan huolissaan lastensa käyttämästä ruutuajasta. Ruutuaikaa käytettiin suurimmaksi osaksi kohtuullisesti. Vanhemmilla oli hyviä keinoja ruutuajan käytön rajoittamiseen, esim. erilaiset sovellukset, joiden avulla ruutuaikaa pystyy rajaamaan ja josta vanhempi näkee, mitä lapsi on medialaitteella tehnyt. Kyselyn avulla saimme tietoa siitä, että vanhemmat pystyvät tämän ikäisten lasten kanssa sopimaan yhteisistä pelisäännöistä ruutuajan suhteen. Ruutujen hyödyiksi vanhemmat kokivat mm. lukemaan oppimisen, kielitaidon karttumisen, kirjoittamaan oppimisen sekä matematiikan harjoittelun medialaitteiden avulla. Suurin osa vastanneista vanhemmista ei ollut huomannut runsaaseen ruutuaikaan yhdistettyjä fyysisiä haittavaikutuksia lapsillaan. Enemmistö ei myöskään ollut havainnut lapsillaan medialaitteiden vaikutusta nukahtamiseen. Käyttäytymisen haasteita vanhemmat taas kertoivat huomanneensa, varsinkin ruutuajan käytön rajoittamistilanteissa.
Saimme tutkimuksessamme ajankohtaista tietoa, jota Ylikylän koulun henkilökunta voi hyödyntää esim. terveystarkastuksissa tai opetuksessa. Tutkimuksemme lisäksi teimme syksyllä 2019 terveydenhoitajatyön kehittäminen -opintojaksolla koteihin jaettavan tietomateriaalin ruutuajasta. Tietomateriaalin avulla haluamme tarjota tukea lasten vanhemmille ruutuajan rajoittamiseen. Jatkotutkimusehdotuksena on tehdä vastaava tutkimus koskien yläkoululaisia. Olisi hyödyllistä selvittää lisääntyykö ruutuaika heidän ikäisillään ja miten ruutujen käyttö muuttaa muotoaan.
Opinnäytetyömme tavoite oli selvittää, paljonko Kempeleen Ylikylän alakoulun 1.-3. -luokan oppilaat todellisuudessa käyttävät ruutuja ja miten ruutujen käyttöä rajataan kotona. Kartoitimme, minkä tyyppisiä medialaitteita kohderyhmän lapset käyttävät eniten, mitä hyötyjä he niistä kokevat, sekä onko lapsilla ilmennyt terveydellisiä haittoja liittyen niiden käyttöön. Opinnäytetyömme menetelmäksi valitsimme määrällisen eli kvantitatiivisen tutkimuksen ja aineiston keruun toteutimme Webropol-kyselynä oppilaille ja heidän vanhemmilleen sekä opettajille.
Kyselyssä ilmeni, että vanhemmat eivät olleet juurikaan huolissaan lastensa käyttämästä ruutuajasta. Ruutuaikaa käytettiin suurimmaksi osaksi kohtuullisesti. Vanhemmilla oli hyviä keinoja ruutuajan käytön rajoittamiseen, esim. erilaiset sovellukset, joiden avulla ruutuaikaa pystyy rajaamaan ja josta vanhempi näkee, mitä lapsi on medialaitteella tehnyt. Kyselyn avulla saimme tietoa siitä, että vanhemmat pystyvät tämän ikäisten lasten kanssa sopimaan yhteisistä pelisäännöistä ruutuajan suhteen. Ruutujen hyödyiksi vanhemmat kokivat mm. lukemaan oppimisen, kielitaidon karttumisen, kirjoittamaan oppimisen sekä matematiikan harjoittelun medialaitteiden avulla. Suurin osa vastanneista vanhemmista ei ollut huomannut runsaaseen ruutuaikaan yhdistettyjä fyysisiä haittavaikutuksia lapsillaan. Enemmistö ei myöskään ollut havainnut lapsillaan medialaitteiden vaikutusta nukahtamiseen. Käyttäytymisen haasteita vanhemmat taas kertoivat huomanneensa, varsinkin ruutuajan käytön rajoittamistilanteissa.
Saimme tutkimuksessamme ajankohtaista tietoa, jota Ylikylän koulun henkilökunta voi hyödyntää esim. terveystarkastuksissa tai opetuksessa. Tutkimuksemme lisäksi teimme syksyllä 2019 terveydenhoitajatyön kehittäminen -opintojaksolla koteihin jaettavan tietomateriaalin ruutuajasta. Tietomateriaalin avulla haluamme tarjota tukea lasten vanhemmille ruutuajan rajoittamiseen. Jatkotutkimusehdotuksena on tehdä vastaava tutkimus koskien yläkoululaisia. Olisi hyödyllistä selvittää lisääntyykö ruutuaika heidän ikäisillään ja miten ruutujen käyttö muuttaa muotoaan.