BCG-rokotustarpeen arviointi ja rokotusten toteutuminen neuvoloissa ja synnytyssairaalassa

Abstract

Opinnäytetyömme tarkoituksena on kuvata tuberkuloosirokotustarpeen arvioinnin toteutumista neuvoloissa ja synnytyssairaalassa sekä bcg- eli tuberkuloosirokotusten toteutumista Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Naistenklinikan lapsivuodeosastoilla. Lisäksi selvitettiin perheiden tiedonsaantia ja tiedontarvetta BCG-rokotuksesta. Opinnäytetyö on osa Terveyden edistäminen rokottamalla -projektia, ja se tehtiin yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Tartuntatautiseurannan ja -torjunnan osaston Tartuntatautiyksikön ja HUS:n Naistenklinikan kanssa. Tutkimusaineisto kerättiin aikavälillä 12.04–12.05.2010 Helsingin Naistenklinikalla keräämällä tietoja vastasyntyneiden BCG-rokotustarpeen arvioinnista neuvolakorteista sekä havainnoimalla rokotustarpeen arviointia ja rokottamista lääkärin suorittamassa vastasyntyneen kotiinlähtötarkastuksessa. Tarkastuksen jälkeen haastateltiin riskiryhmään kuuluvien lasten vanhempia. Opinnäytetyömme aineisto koostui seuranta-aikana Naistenklinikalta kotiutuneista vastasyntyneistä (n=403) ja heidän vanhemmistaan (N=399) Aineiston määrälliset tulokset on esitetty prosentteina ja frekvensseinä. Vanhempien haastattelut analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tuberkuloosin riskinarvio oli tapahtunut pääasiassa neuvolassa (87 %). Merkintä tuberkuloosin riskinarvioinnista puuttui 13 %:sta (n=51) kotiutuvien vastasyntyneiden neuvolakorteista. näistä 51 vastasyntyneestä riskinarvio tehtiin synnytyssairaalassa 15 lapselle kotiinlähtötarkastuksessa. Yhteensä 36 lapsen riskinarviointia ei toteutettu neuvolassa eikä synnytyssairaalassa, mikä tarkoittaa, että tuberkuloosin riskinarviointi jäi kokonaan toteutumatta lähes joka kymmenennen (9 %) vastasyntyneen osalta. Seuranta-aikana kotiutuneista vastasyntyneistä 14 % (n=56) kuului riskiryhmään. Yleisin riskiryhmään kuulumisen peruste oli lapsen vanhempien syntymämaa. Suurin osa (91%) riskiryhmään kuuluneiden (n=56) lasten vanhemmista halusi rokotteen lapselleen ja lapsi rokotettiin synnytyssairaalan kotiinlähtötarkastuksessa. Viittä (9 %) riskiryhmään kuuluvaa ei rokotettu. Näistä kahden lapsen rokotus siirrettiin myöhempään ajankohtaan. Riskiryhmään kuulumattomia perheitä oli aineistonkeruun aikana 307. Heistä seitsemän pyysi rokotetta vastasyntyneelle ja kaksi rokotettiin. Haastatelluista vanhemmista (n=43) 79 % koki saaneensa tarpeeksi tietoa BCG-rokotuksesta ja suhtautui siihen positiivisesti. Saamansa tiedon riittämättömäksi kokeneista vanhemmista (21 %) olisi toivonut saaneensa tietoa rokotuksesta jo neuvolassa. Tuberkuloosin riskinarviointia on aiheellista tehostaa sekä neuvoloissa että synnytyssairaaloissa. Lisää tutkimusta tarvitaan BCG-rokotusten toteutumisesta koko Suomessa.

The aim of our study was to describe how the assessment of the need for tuberculosis vaccination was implemented at the Finnish Child Welfare and of the HUS Women's Hospital's postnatal hospital wards. Also families' knowledge of BCG vaccination was charted. Our study was part of the Helsinki Metropolia University of Applied Sciences project called Helth promotion by Vaccination, and it was made in co-operation with the National Institute for Health and Welfare and the HUS Women’s Hospital. The material for our study was collected between 12 April 2010 and 12 May 2010 during discharge interviews on the postnatal hospital wards 51,52 and 61 at the HUS Women's Hospital. The parents of the newborns that belonged to the risk group of tuberculosis, were interviewed on their opinions about BCG vaccination. Our take consisted of newborns (n=403) discharged from the Women’s Hospital and their families (N=399). The quantitative material of the study is presented in percents and frequencies. The material from the parent interviews was analysed with the methods of inductive content analysis. In most of the cases (87 %), the assessment of the need for tuberculosis vaccination happened in maternity clinics. In 51 cases (13 %) there was no note on the maternity clinic card about the assessment of the need for tuberculosis vaccination. In 15 cases of these, the assessment was done at the maternity hospital and in 36 cases no assessment was done at all. Accordingly, 9% of the newborn babies had had no assessment of tuberculosis. In our study, 14 % (n=56) of the newborn babies belonged to the high-risk group for tuberculosis. The most common reason for a newborn to belong to the risk group was parents’ motherland. Most of the parents (91 %) whose newborn baby belonged to the tuberculosis riskgroup, wanted their newborn to get vaccinated, and they got the vaccination during the discharge interview. 5 (9 %) of the newborns belonging to the tuberculosis riskgroup did not get a BCG vaccine. Moreover, 307 families did not belong to the tuberculosis riskgroup. 7 of these asked for a vaccination to their newborn and two got the vaccine. 79 % (n=43) of the interviewed parents experienced that they got enough information on BCG vaccination. 21 % of the parents felt they did not get enough information on BCG vaccination and naturally they hoped to get more information at the maternity clinic. Based on the research results, the Finnish maternity clinics should develop a more cohesive practise of the assessment of the need for BCG vaccination. Likewise, more research is needed how the BCG vaccination is implemented in other parts of Finland.