Ilmatievälineet ensihoidossa : Kartoittava tutkimus ensihoidossa käytössä olevista ilmatievälineistä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa eri ilmatienturvaamisvälineiden ja kapnometrin käyttöä sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa ja terveyskeskuksissa. Kiinnostuksen kohteina olivat myös perusteet valittujen ilmatievälineiden käyttöön. Tutkimuksella pyrittiin myös kartoittamaan käyttöön annettavan koulutuksen määrää ja laatua sekä koulutuksen puutteita. Tavoitteena oli lisätä ensi-hoidon toimijoiden tietoisuutta käytössä olevista ilmatievälineistä. Teoriataustassa käsittellään hengitysteiden anatomiaa, hengityksen fysiologiaa, ilmateiden varmis-tamisen indikaatioita ja ilmatiehallinnan menetelmiä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivis-ta tutkimusmenetelmää. Kohderyhmänä olivat pelastuslaitokset, yksityiset sairaankuljetusyritykset ja terveyskeskukset Keski-Suomen, Etelä- ja Pohjois-Savon alueella. Aineisto kerättiin puolistruk-turoidulla kyselylomakkeella ja analysoitiin SPSS- ja Microsoft Excel -ohjelmien avulla. Kyselyyn vastasi 37 toimipistettä Keski-Suomen, Etelä- ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirien alueil-ta. Vastausprosentti oli 53. Kaikista työyksiköistä löytyivät nielutuubi, naamari-palje ja intubaa-tioputki. Larynxtuubi oli vaihtoehtoisista välineistä suosituin, ja se oli käytössä 90 prosentissa toi-mipisteistä. Eniten huolta aiheuttaneita tutkimustuloksia olivat kapnometrin käytön vähäisyys ter-veyskeskuksissa ja perustason ambulansseissa, lisäkoulutuksen vähäisyys sekä sairaanhoitopiiri-en ohjeistuksen puuttuminen monesta toimipisteestä. Kehitettävää on eniten lisäkoulutuksessa, kapnometrien/grafien käytössä ja välineiden käytön oh-jeistamisessa. Lisäkoulutuksen määrää tulisi lisätä ja koulutusta yhtenäistää eri yksiköiden välillä. Kapnometri/grafi tulisi hankkia jokaiseen yksikköön, jossa suoritetaan ilmateidenvarmistuksia intu-boimalla tai vaihtoehtoisilla ilmatievälineillä. Kaikkiin sairaanhoitopiireihin tulisi saada kaikkia työ-yksiköitä koskeva hoito-ohjeistus ilmateidenvarmistamista koskien.

The aim of the study was to survey the use of different airway devices and capnometer/graph in prehospital emergency care and in health centers. The point of interest included also the grounds for the use of chosen airway devices. The aim of the study was also to survey the amount and the quality of the training given for the use of these devices. The mission of this thesis was to increase knowledge among the emergency care provides about the airway devices in use. The theoretical basis of this thesis was good knowledge of anatomy and physiology of the respira-tory system and also indications and methods of airway management. This study was carried out as a quantitative questioning. The target group of this study was three different hospital districts: Middle-Finland, Southern Savonia and Northern Savonia. The data was collected by using a semi-structured questionnaire and analyzed with SPSS- and Microsoft Excel –programs. The questionnaire was responded by 37 examinees from the three different hospital districts. All of who responded to the questionnaire used oropharyngeal airway, bag-valve mask and intubation tube. Most popular alternative airway device was laryngeal tube and it was in use in 90 percent of work stations. Most concerning was the poor use of capnometer/graph in health centers and basic level ambulances. Too little training and absence of directions from the hospital district in many work stations was also concerning. Amount of training should be increased and training should be same in all work stations. Capno-meter/graph should be placed in every work station and ambulance that does airway management. Every hospital district should have directions for airway management and these directions should be found in every work station.