Alkuperävaatimukset kumulaatioperiaatteessa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa hyödyllistä tietoa kumulaation tuomista mahdollisuuksista ketjukauppatilanteissa ja selvittää minkälaisia dokumenttivaatimuksia kumulaation soveltaminen vaatii. Opinnäytetyön aihe on ajankohtainen, sillä globaalin kauppapoliittisen tilanteen takia tavaran alkuperään liittyvät asiat ovat entistä tärkeämpiä ja yritys X on viejänä vastuussa alkuperän todentamisesta ja sen oikeellisuudesta.

Opinnäytetyö koostuu sekä teoreettisesta viitekehyksestä että empiirisestä tutkimuksesta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu neljästä teoriakokonaisuudesta, joissa avataan tutkimuksen aihetta ja kontekstia. Teoriakokonaisuudet ovat ulkokauppa, alkuperämaa, tullietuussopimukset sekä alkuperäkumulaatio. Teoreettisen viitekehyksen aineisto kerättiin aihetta koskevaa kirjallisuutta ja elektronisia julkaisuja tutkien. Teoreettinen viitekehys heijastuu myös tutkimuksen johtopäätöksiin ja tuloksiin.

Empiirisessä tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää ja sen aineistonkeruumenetelmänä hyödynnettiin teemahaastatteluita. Haastateltaviksi valikoitui kolme alan ammattilaista erilaisista tehtävistä vientikaupan parissa. Tutkimuksessa selvisi, että valtioiden/alueiden, joilla on kahdenvälinen tullietuussopimus EU:n kanssa ei pystytä kumulaation avulla hyödyntämään yritykselle X tärkeitä Norja-alkuperää olevia raaka-aineita viennissä tullietuuden saavuttamiseksi. Sopimuksissa, jossa on sallittu monenvälisen kumulaation soveltaminen, voidaan hyödyntää Norja-alkuperää olevia raaka-aineita, jos Norja on määritetty tullietuussopimuksen yhdeksi osapuoleksi.

Haastattelujen avulla selvisi myös, että tavarantoimittajanilmoitus on dokumentti, jolla pystytään takaamaan etuuskohteluun oikeuttavan alkuperän säilyminen viimeiseen myyntiin asti. Tavarantoimittajanilmoituksen avulla myös ilmoitetaan mahdollinen kumulaation hyödyntäminen ja maat, joiden alkuperää on käytetty alkuperäkumulaatiossa.