Erityistuen tarpeessa olevat lapsiperheet terveydenhoitajan työn näkökulmasta
Karjalainen, Mia; Luotonen, Tanja; Pöllänen, Laura (2011)
Karjalainen, Mia
Luotonen, Tanja
Pöllänen, Laura
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105188470
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105188470
Tiivistelmä
Muuttuva yhteiskunta kuormittaa perheitä yhä enemmän. Erityistuen tarve kasvaa, joka vaatii lastenneuvolassa työskentelevältä terveydenhoitajalta tietoa oman alueensa perheitä kuormittavista tekijöistä ja tuen tarpeista. Tuen tarpeen havaitseminen riittävän ajoissa on tärkeää ongelmien kasaantumisen ehkäisemiseksi. Terveydenhoitajan työkäytäntöihin kuuluvat varhaisen puuttumisen mallit, jotka mahdollistavat varhaisessa vaiheessa aloitetut toimenpiteet perheen tilanteen arvioimiseksi. Terveyttä edistävien työmenetelmien arviointi ja kehittäminen -projekti toteutuu Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Helsingin kaupungin terveyskeskuksen välisessä yhteistyössä. Projektin yhtenä tarkoituksena on arvioida terveyden edistämisen menetelmien toteutumista, vaikutuksia ja
kehittämistarpeita. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää erityistuen tarpeen tunnistamista ja tukemista terveydenhoitajan työssä.
Lapsiperheiden erityistuki lastenneuvolassa -kyselylomake lähetettiin syksyllä 2010 sähköisesti 75 terveydenhoitajalle. Kyselyyn vastasi 30 terveydenhoitajaa, vastausprosentti oli 40. Kyselylomake sisälsi strukturoituja ja avoimia kysymyksiä. Kvantitatiivisen aineiston tuloksia analysoitiin SPSS–ohjelmalla ja avointen kysymysten vastaukset aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Terveydenhoitajat (n = 30) arvioivat erityistukea tarvitsevien keskimääräiseksi osuudeksi asiakaskunnastaan 26 % (min 5, max 70, Sd 17). Yleisimmin terveydenhoitajat pitivät erityistuen tarpeen syinä psyykkisiä ongelmia (n = 18), vaikeuksia parisuhteessa (n = 15), arjessa selviytymisen vaikeuksia (n = 13) sekä lapsella tai perheessä esiintyvää sairautta (n = 12). Tärkeimpänä erityistuen tarpeen tunnistamisen keinona terveydenhoitajat pitivät haastattelua. Tukemisen menetelmistä keskustelu nousi tärkeimmäksi. Kyselylomakkeen vastausten perusteella lastenneuvolassa työskentelevät terveydenhoitajat nostivat haasteiksi työntekijäpulan, sijaisten saamisen koulutuksen ajaksi sekä täydennyskoulutukset. Täydennyskoulutusta kaivattiin lisää erityistuen tarpeessa olevista lapsiperheistä. Erityistyöntekijöille toivottiin lisää vastaanottoaikoja, jolloin terveydenhoitajat voisivat keskittyä paremmin
ennaltaehkäisevään työhön. Vastausten pohjalta nousi esiin tarve uudenlaisista neuvolaan suunnatuista voimavarojen ja tietojen kartoittamisen lomakkeista perheiden tarpeiden tunnistamiseksi.
kehittämistarpeita. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää erityistuen tarpeen tunnistamista ja tukemista terveydenhoitajan työssä.
Lapsiperheiden erityistuki lastenneuvolassa -kyselylomake lähetettiin syksyllä 2010 sähköisesti 75 terveydenhoitajalle. Kyselyyn vastasi 30 terveydenhoitajaa, vastausprosentti oli 40. Kyselylomake sisälsi strukturoituja ja avoimia kysymyksiä. Kvantitatiivisen aineiston tuloksia analysoitiin SPSS–ohjelmalla ja avointen kysymysten vastaukset aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Terveydenhoitajat (n = 30) arvioivat erityistukea tarvitsevien keskimääräiseksi osuudeksi asiakaskunnastaan 26 % (min 5, max 70, Sd 17). Yleisimmin terveydenhoitajat pitivät erityistuen tarpeen syinä psyykkisiä ongelmia (n = 18), vaikeuksia parisuhteessa (n = 15), arjessa selviytymisen vaikeuksia (n = 13) sekä lapsella tai perheessä esiintyvää sairautta (n = 12). Tärkeimpänä erityistuen tarpeen tunnistamisen keinona terveydenhoitajat pitivät haastattelua. Tukemisen menetelmistä keskustelu nousi tärkeimmäksi. Kyselylomakkeen vastausten perusteella lastenneuvolassa työskentelevät terveydenhoitajat nostivat haasteiksi työntekijäpulan, sijaisten saamisen koulutuksen ajaksi sekä täydennyskoulutukset. Täydennyskoulutusta kaivattiin lisää erityistuen tarpeessa olevista lapsiperheistä. Erityistyöntekijöille toivottiin lisää vastaanottoaikoja, jolloin terveydenhoitajat voisivat keskittyä paremmin
ennaltaehkäisevään työhön. Vastausten pohjalta nousi esiin tarve uudenlaisista neuvolaan suunnatuista voimavarojen ja tietojen kartoittamisen lomakkeista perheiden tarpeiden tunnistamiseksi.