Ilta-aterian koostumuksen vaikutus 2 tunnin oraalisen glukoosirasituskokeen tuloksiin
Kinnunen, Erja (2011)
Kinnunen, Erja
Savonia-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011052710024
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011052710024
Tiivistelmä
Mittausta edeltävän ruokavalion vaikutuksia ihmisen ja eläinten glukoosimetaboliaan on tutkittu jo vuosisadan ajan. Viimeaikaiset kansainväliset tutkimukset osoittavat, että paljon sulamatonta hiilihydraattia sisältävä kuitupitoinen ateria, jonka glykeeminen indeksi on matala, alentaa seuraavan aterian jälkeisiä glukoosi- ja insuliinivasteita. On epäselvää, pitääkö tämä ilmiö ottaa huomioon potilaiden ohjauksessa, kun he valmistautuvat oraaliseen glukoosirasituskokeeseen tai ateriakokeeseen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, miten tavanomaisista suomalaisista elintarvikkeista koostuvan ilta-aterian sisältämä ravintokuitu vaikuttaa seuraavana aamuna toteutetun 2 tunnin oraalisen glukoosirasituskokeen (75 g glukoosia) glukoosi- ja insuliinivasteisiin terveillä tutkittavilla. Tavoitteena oli selvittää, onko Itä-Suomen yliopistossa toimivan kliinisen ravitsemustieteen tutkimuslaboratorion nykyinen valmistautumisohje riittävän tarkka mittausta edeltävän illan ruokailun osalta valmistauduttaessa glukoosirasituskokeisiin tai ateriakokeisiin ja jos ei, niin miten ohjeistusta tulisi muuttaa. Toteutettu tutkimus oli pilottitutkimus.
Tutkimukseen osallistui kuusi tervettä tutkittavaa (viisi naista ja yksi mies). Tutkimuksessa selvitettiin kahden kuitupitoisuudeltaan erilaisen ilta-aterian (runsaskuituinen ja vähäkuituinen) vaikutusta tutkittavien glukoosimetaboliaan. Kukin tutkittava nautti kummankin ilta-aterian kolme kertaa satunnaisessa järjestyksessä noin viikon välein. Kahden tunnin oraalinen glukoosirasituskoe toteutettiin seuraavana aamuna 12 tunnin paaston jälkeen. Glukoosi- ja insuliininäytteet otettiin paastotilassa ja 0,5, 1 ja 2 tunnin kuluttua glukoosiliuoksen juomisesta.
Glukoosipitoisuudet olivat kaikissa aikapisteissä vähän matalammat runsaskuituisen ilta-aterian jälkeen verrattuna vähäkuituiseen ilta-ateriaan: paasto ja 0,5 h: 0,2 mmo/l, 1 h: 0,5 mmol/l ja 2 h: 0,4 mmol/l. Myös insuliinipitoisuudet olivat vastaavasti matalammat: paasto 0,6 mU/l, 0,5 h: 1,6 mU/l, 1 h: 2,5 mU/l ja 2 h: 6,0 mU/l.
Vaikka glukoosi- ja insuliinivasteet olivat vähän matalammat runsaskuituisen ilta-aterian jälkeen verrattuna vähäkuituiseen ilta-ateriaan, havaitut vaste-erot olivat pienet eivätkä ne olleet tilastollisesti merkitseviä (p > 0,05). Tulos oli kuitenkin samansuuntainen viimeaikaisten kansainvälisten tutkimustulosten kanssa, ja se antoi viitteitä siitä, että runsaskuituinen ilta-ateria voisi parantaa seuraavana aamun hiilihydraattiannoksen jälkeen mitattua sokerinsietokykyä.
Tämän pilottitutkimuksen tulokset osoittavat, että kliinisen ravitsemustieteen tutkimuslaboratorion nykyinen valmistautumisohje on tarpeellinen ja riittävän tarkka tutkimusta edeltävän illan ruokavalion osalta eikä siihen ole tarvetta tehdä muutoksia. Tuloksen varmistamiseksi tutkimus olisi kuitenkin toistettava suuremmalla otoskoolla.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, miten tavanomaisista suomalaisista elintarvikkeista koostuvan ilta-aterian sisältämä ravintokuitu vaikuttaa seuraavana aamuna toteutetun 2 tunnin oraalisen glukoosirasituskokeen (75 g glukoosia) glukoosi- ja insuliinivasteisiin terveillä tutkittavilla. Tavoitteena oli selvittää, onko Itä-Suomen yliopistossa toimivan kliinisen ravitsemustieteen tutkimuslaboratorion nykyinen valmistautumisohje riittävän tarkka mittausta edeltävän illan ruokailun osalta valmistauduttaessa glukoosirasituskokeisiin tai ateriakokeisiin ja jos ei, niin miten ohjeistusta tulisi muuttaa. Toteutettu tutkimus oli pilottitutkimus.
Tutkimukseen osallistui kuusi tervettä tutkittavaa (viisi naista ja yksi mies). Tutkimuksessa selvitettiin kahden kuitupitoisuudeltaan erilaisen ilta-aterian (runsaskuituinen ja vähäkuituinen) vaikutusta tutkittavien glukoosimetaboliaan. Kukin tutkittava nautti kummankin ilta-aterian kolme kertaa satunnaisessa järjestyksessä noin viikon välein. Kahden tunnin oraalinen glukoosirasituskoe toteutettiin seuraavana aamuna 12 tunnin paaston jälkeen. Glukoosi- ja insuliininäytteet otettiin paastotilassa ja 0,5, 1 ja 2 tunnin kuluttua glukoosiliuoksen juomisesta.
Glukoosipitoisuudet olivat kaikissa aikapisteissä vähän matalammat runsaskuituisen ilta-aterian jälkeen verrattuna vähäkuituiseen ilta-ateriaan: paasto ja 0,5 h: 0,2 mmo/l, 1 h: 0,5 mmol/l ja 2 h: 0,4 mmol/l. Myös insuliinipitoisuudet olivat vastaavasti matalammat: paasto 0,6 mU/l, 0,5 h: 1,6 mU/l, 1 h: 2,5 mU/l ja 2 h: 6,0 mU/l.
Vaikka glukoosi- ja insuliinivasteet olivat vähän matalammat runsaskuituisen ilta-aterian jälkeen verrattuna vähäkuituiseen ilta-ateriaan, havaitut vaste-erot olivat pienet eivätkä ne olleet tilastollisesti merkitseviä (p > 0,05). Tulos oli kuitenkin samansuuntainen viimeaikaisten kansainvälisten tutkimustulosten kanssa, ja se antoi viitteitä siitä, että runsaskuituinen ilta-ateria voisi parantaa seuraavana aamun hiilihydraattiannoksen jälkeen mitattua sokerinsietokykyä.
Tämän pilottitutkimuksen tulokset osoittavat, että kliinisen ravitsemustieteen tutkimuslaboratorion nykyinen valmistautumisohje on tarpeellinen ja riittävän tarkka tutkimusta edeltävän illan ruokavalion osalta eikä siihen ole tarvetta tehdä muutoksia. Tuloksen varmistamiseksi tutkimus olisi kuitenkin toistettava suuremmalla otoskoolla.