Asuntohäätö vuokranantajan näkökulmasta

Abstract

Häätö on oikeudellinen prosessi, jonka tarkoituksena on poistaa häädettävä henkilö ja tiloissa oleva omaisuus häädön kohteena olevista tiloista. Häätöprosessi voidaan jaotella kahteen vaiheeseen, häätöperusteen hakemiseen käräjäoikeudelta ja varsinaiseen häädön täytäntöönpanoon ulosottoviranomaisten toimin. Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia häätöprosessia vuokranantajan kannalta ja pyrkiä toimeksiantajan aineiston pohjalta selvittämään, millainen on tyypillinen polku asuttamisesta häätöön, minkä tyyppiset henkilöt ovat riskiryhmässä joutua häädetyksi ja miten heidät kyettäisiin tunnistamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Työn toimeksiantajana toimii oululainen vuokrataloyhtiö

Työn teoriaosuudessa tarkastellaan häätöprosessin etenemistä vuokranantajan näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä on lainoppi. Keskeisintä lainsäädäntöä ovat laki asuinhuoneiston vuokrauksesta ja ulosottokaari. Vuokranantaja hakee häätöperustetta käräjäoikeudelta haastehakemuksella. Kun käräjäoikeus on antanut häätötuomion, hakee vuokranantaja häädön täytäntöönpanoa ulosottoviranomaisilta. Ulosottomies määrää muuttopäivän, jolloin huoneisto viimeistään täytyy luovuttaa vuokranantajan hallintaan. Jos häädettävä ei muuta tähän mennessä, suoritetaan varsinainen häätö. Ulosottoviranomainen huolehtii täytäntöönpanotoimista ja vuokralaisen omaisuudesta. Määrättyä muuttopäivää voidaan eräin edellytyksin lykätä. Jos huoneistossa asuu alaikäisiä lapsia tai muita välittömän huolenpidon tarpeessa olevia henkilöitä, tehdään häädön vireille tulosta ilmoitus kunnan asunto- ja sosiaaliviranomaisille.

Työn empiirisessä osassa on tutkittu toimeksiantajan asunnoista 1.6.2007-31.12.2010 häädettyjen henkilöiden asumishistoriaa asuttamisesta häätöön. Tutkimusmenetelmä on tilastollinen. Tutkimuksen perusteella ilmeni, että häätötapaukset jakautuivat tasaisesti eri ikäluokkien ja suku-puolten välille. Häädettävistä enemmistö oli pienituloisia ja asui yksin tai yksin lasten kanssa. Vuokrasopimukset oli tehty pääasiassa toistaiseksi voimassaoleviksi vähäisistä maksuhäiriömerkinnöistä huolimatta. Vuokravakuus oli tavallisimmin yhden kuukauden vuokraa vastaava määrä. Vuokrarästi alkoi useimmiten kertyä vuokrasopimuksen ensimmäisen kolmen kuukauden aikana tai sopimuksen kestettyä 1-3 vuotta, ja johtui yleisimmin koko vuokran laiminlyönnistä. Yleistä asumistukea sai vain murto-osa häädettävistä. Sosiaalitoimen asiakkaita oli noin kolmasosa, ja sosiaalitoimi maksoi vuokrarästejä noin viidesosassa häätötapauksia. Häädetyistä noin puolet häädettiin huoneistosta, loput joko muuttivat itse ennen muuttopäivää tai häätö peruttiin. Muilla ongelmilla ja sosiaalitoimen avulla oli selkeästi jonkin verran vaikutusta häätötilanteen lopputulokseen. Häätöprosessi kesti yleensä yhdestä kuuteen kuukautta.

Eviction is a judicial procedure of which purpose is to remove ejected person and their property from the eviction premises. Eviction procedure can be divided into two different stages, applying for the eviction order from the district court and enforcing the eviction with actions of execution authorities. The main purpose of this thesis was to study the eviction procedure from the lessor’s point of view. Furthermore, on the bases of commissioner’s material, the idea was to clarify what the typical path from making a lease agreement to eviction was, what kind of persons were at bigger risk to end up being evicted, and how those persons could be identified as early as possi-ble. The thesis is completed by the commission of a rental housing company operating in Oulu.

The theoretical background of this thesis studied the progress of eviction procedure from the lessor’s point of view, employing jurisprudence as a research method. The lessor applies for evic-tion order from the district court with an application for summons. After the district court has given the eviction order, the lessor can apply for execution of eviction from the execution authorities. The execution officer sets the day of removal. If the ejected person has not moved out before the day of removal, actual eviction will be executed. The execution officer takes care of execution and the tenant’s property. In some cases execution authorities may also postpone the removal day. Execution authorities have the official duty to inform social welfare officers of upcoming eviction, if under aged children or other people in the need of immediate care might live in the eviction premises.

The empirical part of this thesis consisted of commissioner’s eviction cases from 1.6.2007 to 31.12.2010. The research method employed here was statistical. There were evenly eviction cases between different age groups and sexes. Most of the evicted persons had low income and lived alone or alone with children. Leasing agreements were mostly made for the time being in spite of minor payment defaults in the person’s credit data. Common deposit was most used. The problems with paying the rent usually began either during the first three months of lease agree-ment or after one to three years. Only small minority of tenants received housing allowance. One third of the tenants in question were clients of social welfare authorities and in one fifth of the cases social affairs assisted with paying rental debts. Half of the eviction cases ended with actual execution of eviction, rest of the ejected either moved out before removal day or eviction was cancelled. Eviction procedure usually took about one to six months.