Rekisteröintiohjeiden soveltaminen käytännössä César Franckin koraalissa n:o 1 E-duuri
Juntunen, Aino (2011)
Juntunen, Aino
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105249447
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105249447
Tiivistelmä
Työni tarkoituksena on tutkia ranskalaisen romanttisen tyylikauden urkumusiikin rekisteröintiä ja siihen liittyviä
esityskäytännöllisiä perusteita. Tavoitteena on selvittää yleisesti, mitä asioita urkurin täytyy ottaa huomioon rekisteröidessään 1800-luvun jälkipuoliskolla sävellettyjä ranskalaisia urkuteoksia; millainen soitin tyylin taustalla on sekä millaisia rekisteröintiperiaatteita ja sointi-ihanteita tuohon aikaan oli olemassa.
Ranskassa urkukulttuuri koki barokin loisteliaan tyylikauden jälkeen useita vuosikymmeniä kestävän rappeutumisen ajan, jolloin sen kehitys pysähtyi kokonaan. Vasta 1800-luvun puoliväliä lähestyttäessä Ranskassa saatiin kokea uusi voimakas urkukulttuurin nousu. Tähän johtavia syitä käsittelen työni ensimmäisessä luvussa. Kuuluisa ranskalainen urkurakentaja Aristide Cavaillé-Coll oli yhdessä urkuri ja säveltäjä César Franckin kanssa merkittävimpiä hahmoja koko ranskalaisen romanttisen tyylin synnyn ja kehittymisen kannalta. Cavaillé-Collin mukaan nimetyistä mullistavia keksintöjä sisältävistä ranskalaisromanttisista soittimista tuli monien vuosikymmenten ajaksi Ranskan urkukulttuurin keskipiste ja aikakauden urkusäveltäjien inspiraation lähde. Tuona aikana syntyneiden sävellysten rekisteröintiohjeet perustuvatkin täysin kyseisen instrumentin tarjoamiin mahdollisuuksiin. Franckin omien rekisteröintimerkintöjen, aikalaisten soitinkuvausten ja Cavaillé-Coll-uruilla tehtyjen äänitteiden avulla pyrin hahmottamaan laajemmin ranskalaisromanttisten sävellysten takana olevaa urkumusiikin tyyliä sekä sen soittimen ominaispiirteitä.
Käsittelen rekisteröintiprosessiin liittyviä haasteita pääluvussani vertailemalla kahdella erilaisella soittimella toteutettua rekisteröintiä samasta teoksesta, César Franckin urkusävellyksestä Koraali n:o 1 E-duuri. Teoksen
rekisteröintimerkintöjen takana tiedetään olleen Cavaillé-Coll-urut Pariisin Sainte-Clotilden kirkossa, jonka urkurina Franck toimi vuodesta 1857 kuolemaansa asti. Tutustun tarkemmin kyseiseen soittimeen ennen kuin käyn läpi prosessia, jossa sovelsin saman teoksen rekisteröintiohjeet suomalaisille Oulun tuomiokirkon pääuruille valmistaessani teoksen opinnäytekonserttiani varten. Haasteita toi urkujen erilaisuus pillistöjen keskinäisen sointibalanssin sekä manuaalien toisistaan poikkeavien hierarkioiden suhteen. Paikoin jouduin tekemään melko omaperäisiäkin ratkaisuja saadakseni aikaan säveltäjän tarkoituksille mahdollisimman uskollisen lopputuloksen.
Muutaman päälähdeteoksen lisäksi hyödynnän aiheesta kirjoitettuja artikkeleita sekä äänitteitä, jotka on soitettu aidoilla Cavaillé-Coll-soittimilla. Vertailemalla aikalaisten kuvauksia kyseisistä soittimista sekä kuuntelemalla tyylisoittimia pyrin löytämään rekisteröintitapahtuman kannalta oleelliset ja merkitsevät seikat sekä tutustumaan ranskalaiseen romanttiseen urkumusiikkityyliin. Vaikka käsittelen rekisteröintiä tietyn teoksen kautta,
syntyneet huomiot pätevät muitakin tyylikauden sävellyksiä rekisteröidessä, joten uskon, että työstäni voi olla hyötyä urkureille laajemmin ja ainakin se johdattanee aiheesta kiinnostuneita erilaisten lähteiden äärelle.
esityskäytännöllisiä perusteita. Tavoitteena on selvittää yleisesti, mitä asioita urkurin täytyy ottaa huomioon rekisteröidessään 1800-luvun jälkipuoliskolla sävellettyjä ranskalaisia urkuteoksia; millainen soitin tyylin taustalla on sekä millaisia rekisteröintiperiaatteita ja sointi-ihanteita tuohon aikaan oli olemassa.
Ranskassa urkukulttuuri koki barokin loisteliaan tyylikauden jälkeen useita vuosikymmeniä kestävän rappeutumisen ajan, jolloin sen kehitys pysähtyi kokonaan. Vasta 1800-luvun puoliväliä lähestyttäessä Ranskassa saatiin kokea uusi voimakas urkukulttuurin nousu. Tähän johtavia syitä käsittelen työni ensimmäisessä luvussa. Kuuluisa ranskalainen urkurakentaja Aristide Cavaillé-Coll oli yhdessä urkuri ja säveltäjä César Franckin kanssa merkittävimpiä hahmoja koko ranskalaisen romanttisen tyylin synnyn ja kehittymisen kannalta. Cavaillé-Collin mukaan nimetyistä mullistavia keksintöjä sisältävistä ranskalaisromanttisista soittimista tuli monien vuosikymmenten ajaksi Ranskan urkukulttuurin keskipiste ja aikakauden urkusäveltäjien inspiraation lähde. Tuona aikana syntyneiden sävellysten rekisteröintiohjeet perustuvatkin täysin kyseisen instrumentin tarjoamiin mahdollisuuksiin. Franckin omien rekisteröintimerkintöjen, aikalaisten soitinkuvausten ja Cavaillé-Coll-uruilla tehtyjen äänitteiden avulla pyrin hahmottamaan laajemmin ranskalaisromanttisten sävellysten takana olevaa urkumusiikin tyyliä sekä sen soittimen ominaispiirteitä.
Käsittelen rekisteröintiprosessiin liittyviä haasteita pääluvussani vertailemalla kahdella erilaisella soittimella toteutettua rekisteröintiä samasta teoksesta, César Franckin urkusävellyksestä Koraali n:o 1 E-duuri. Teoksen
rekisteröintimerkintöjen takana tiedetään olleen Cavaillé-Coll-urut Pariisin Sainte-Clotilden kirkossa, jonka urkurina Franck toimi vuodesta 1857 kuolemaansa asti. Tutustun tarkemmin kyseiseen soittimeen ennen kuin käyn läpi prosessia, jossa sovelsin saman teoksen rekisteröintiohjeet suomalaisille Oulun tuomiokirkon pääuruille valmistaessani teoksen opinnäytekonserttiani varten. Haasteita toi urkujen erilaisuus pillistöjen keskinäisen sointibalanssin sekä manuaalien toisistaan poikkeavien hierarkioiden suhteen. Paikoin jouduin tekemään melko omaperäisiäkin ratkaisuja saadakseni aikaan säveltäjän tarkoituksille mahdollisimman uskollisen lopputuloksen.
Muutaman päälähdeteoksen lisäksi hyödynnän aiheesta kirjoitettuja artikkeleita sekä äänitteitä, jotka on soitettu aidoilla Cavaillé-Coll-soittimilla. Vertailemalla aikalaisten kuvauksia kyseisistä soittimista sekä kuuntelemalla tyylisoittimia pyrin löytämään rekisteröintitapahtuman kannalta oleelliset ja merkitsevät seikat sekä tutustumaan ranskalaiseen romanttiseen urkumusiikkityyliin. Vaikka käsittelen rekisteröintiä tietyn teoksen kautta,
syntyneet huomiot pätevät muitakin tyylikauden sävellyksiä rekisteröidessä, joten uskon, että työstäni voi olla hyötyä urkureille laajemmin ja ainakin se johdattanee aiheesta kiinnostuneita erilaisten lähteiden äärelle.