Antiikva. Miksi ei groteski? : päätteelliset ja päätteettömät kirjaintyypit leipätekstissä
Tarsa, Jaana (2009)
Tarsa, Jaana
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905192971
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905192971
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miksi päätteellinen kirjaintyyli eli antiikva on hallinnut leipätekstiä jo yli 500 vuoden ajan. Vertailukohteena oli 1900-luvun alussa syntynyt päätteetön kirjaintyyli eli groteski. Verrattaessa näitä kahta kirjaintyyliä ja niiden käyttöä leipätekstissä, eli pitkäaikaiseen lukemiseen tarkoitetussa tekstissä, heräsi kysymys onko kirjainrunkojen päätteillä vaikutusta luettavuuteen ja mitä luettavuudelle tapahtuu silloin kun päätteitä ei ole. Tarkastelun kohteena oli myös leipätekstin viimeistelymenetelmät ja niiden vaikutus luettavuuteen. Ennen digitaaliaikaan siirtymistä painotöiden tekstien tekeminen oli latojien ammattikunnan vastuulla, mutta nykyään myös sen työn hoitaa graafinen suunnittelija.
Tutkimusmateriaali koostui koti- ja ulkomaisista typografian ja kirjagrafiikan tietokirjoista. Painetun tekstin osalta tehtyjen lukututkimusten läpikäynti puolestaan osoitti paitsi sen miten lukemista ja tekstin luettavuutta tutkitaan ja mitataan, myös sen millaisia vaatimuksia varsinkin pitkän tekstin lukeminen asettaa kirjaintyypeille.
Kirjaintyylien kehityshistorian tarkastelun kautta löytyi selityksiä antiikvan suosioon leipätekstikirjaintyyppinä. Antiikvakirjainten rungoissa on näkyvä paksuuskontrasti ja kirjaimet eroavat muotojensa puolesta selvästi toisistaan, mikä takaa antiikvan hyvän luettavuuden. Ihminen on myös tottunut lukemaan antiikvatekstiä, joka tulee vastaamme joka paikassa. Groteskien muotokielen ankara yksinkertaisuus puolestaan tekee niillä ladotusta pitkästä tekstistä usein yksitoikkoista luettavaa. Kaikki kirjaintyylit, päätteelliset ja päätteettömät, pohjautuvat 1400-luvun antiikvoihin, joiden muotokieli on lähtöisin käsinkirjoituksesta. Antiikvassa vaikuttaa siten olevan kaikki kirjoittamiseen ja lukemiseen tarpeellinen ergonomia ja esteettisyys jo olemassa, eikä sen muotoja ole siten ollut tarpeen muuttaa.
Tutkimusmateriaali koostui koti- ja ulkomaisista typografian ja kirjagrafiikan tietokirjoista. Painetun tekstin osalta tehtyjen lukututkimusten läpikäynti puolestaan osoitti paitsi sen miten lukemista ja tekstin luettavuutta tutkitaan ja mitataan, myös sen millaisia vaatimuksia varsinkin pitkän tekstin lukeminen asettaa kirjaintyypeille.
Kirjaintyylien kehityshistorian tarkastelun kautta löytyi selityksiä antiikvan suosioon leipätekstikirjaintyyppinä. Antiikvakirjainten rungoissa on näkyvä paksuuskontrasti ja kirjaimet eroavat muotojensa puolesta selvästi toisistaan, mikä takaa antiikvan hyvän luettavuuden. Ihminen on myös tottunut lukemaan antiikvatekstiä, joka tulee vastaamme joka paikassa. Groteskien muotokielen ankara yksinkertaisuus puolestaan tekee niillä ladotusta pitkästä tekstistä usein yksitoikkoista luettavaa. Kaikki kirjaintyylit, päätteelliset ja päätteettömät, pohjautuvat 1400-luvun antiikvoihin, joiden muotokieli on lähtöisin käsinkirjoituksesta. Antiikvassa vaikuttaa siten olevan kaikki kirjoittamiseen ja lukemiseen tarpeellinen ergonomia ja esteettisyys jo olemassa, eikä sen muotoja ole siten ollut tarpeen muuttaa.