McCoy Tynerin ja Joey Calderazzon pianosoolojen analysointi kappaleesta Pursuance

Abstract

Opinnäytetyössäni tutkin ja analysoin pianistien McCoy Tynerin ja Joey Calderazzon improvisoituja pianosooloja John Coltranen kappaleessa Pursuance. McCoy Tynerin soolo on A love supreme -levyltä (John Coltrane) ja Joey Calderazzon soolo on Footsteps of our fathers -levyltä (Branford Marsalis). Tavoitteena on saada syvempi käsitys pianistien modaalisista soittotyyleistä, sekä tutkia mitä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia sooloissa ilmenee. Tutkimusmateriaalina käytän omia transkriptioita kyseisistä sooloista. Vaikka pelkän transkription kautta ei pysty saavuttamaan täydellistä ja kokonaisvaltaista kuvaa tutkittavasta kohteesta, olen kuitenkin rajoittanut tutkimukseni käsittelemään pelkästään transkriptioiden luomaa nuottikuvaa pystyäkseni pitämään mahdollisimman objektiivisen ja analyyttisen näkökulman tutkimukseeni. Tutkimuksesta huomaa että yleisellä tasolla Tyner ja Calderazzo käyttävät paljon samanlaisia ilmiöitä ja kuvioita sooloissaan. Molemmat pianistit rakentavat soolonsa varioiden mm. pitkillä modaalisilla 1/8-linjoilla, musiikillisilla motiiveilla ja out-soittamisella. Kuitenkin tarkempi analyysi osoittaa pieniä eroavaisuuksia heidän käyttämissään ilmiöissä ja kuvioissa, kuten fraasien yleiset lopetuspaikat, vasemman käden kvarttisointujen eroavaisuudet ja erilaisten toistuvien kuvioiden käyttö. Tutkimukseni antaa hyvän peruskäsityksen McCoy Tynerin ja Joey Calderazzon soittotyyleistä asiaan aiemmin perehtymättömille, mutta uskon myös että tutkimukseni voi antaa uutta informaatiota ja uusia näkökulmia asiaan jo perehtyneillekin.

In my thesis I analyze the piano solos of McCoy Tyner and Joey Calderazzo on John Coltrane's tune "Pursuance". The solo of McCoy Tyner is from the album A Love Supreme (John Coltrane) and the solo of Joey Calderazzo is from the album Footsteps of Our Fathers (Branford Marsalis). My purpose is to get a deeper understanding of the pianists' modal style, and examine the similarities and differences in the solos.Although it is not possible to achieve a complete and comprehensive perspective on the solos through transcription alone, I narrow my focus down to my own transcriptions of the solos in order to keep the perspective as objective and analytical as possible. My examinations reveal that on a general level Tyner and Calderazzo use a lot of the same features and patterns in their solos. Both pianists build their solos with a variety of long modal 1/8-note lines, musical motifs and out playing. However, more precise analysis reveals small differences in the features and patterns they use, such as the typical ending places of the phrases, the differences in the fourth chords in the left hand and the use of different recurrent patterns. To an uninitiated reader, the study gives a good basic understanding of the styles of McCoy Tyner and Joey Calderazzo. I also believe that those already familiar with the work of these musicians, will get some new information and perspectives on the subject.