Elämää talus- ja calcaneusmurtuman jälkeen : Töölön sairaalassa hoidettujen potilaiden fyysinen toimintakyky sekä heidän kokemuksiaan fysioterapiasta
Anttonen, Karoliina; Hannikainen, Tiina; Tarvainen, Silla (2010)
Anttonen, Karoliina
Hannikainen, Tiina
Tarvainen, Silla
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060510990
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060510990
Tiivistelmä
Töölön sairaalassa hoidetaan vuosittain noin 100 potilasta, jolla on talus- tai calcaneusmurtuma. Osalle potilaista jää toimintakyvyn ongelmia, jotka voivat haitata päivittäisiä toimia. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa Töölön sairaalassa hoidettujen calcaneus- ja talusmurtumapotilaiden kokemuksista fyysisestä toimintakyvystään, vamman tai vammojen jälkeisistä myöhäisongelmista sekä Töölön sairaalassa annetusta fysioterapiasta. Työn tarkoitus on tuottaa tietoa Töölön sairaalan fysioterapeuttien työn tueksi. Tutkimus oli perustutkimus, jonka viitekehys koostui anatomiasta, biomekaniikasta ja traumatologiasta. Aineisto hankittiin puolistrukturoidun kyselylomakkeen avulla. Tutki-muksen kohteena olivat Töölön sairaalassa 02/2008–03/2010 välisenä aikana hoidetut talus- ja calcaneusmurtumapotilaat. Tutkimus toteutettiin syksyn 2010 aikana. Toteutunut otos oli 77 henkilöä, joiden palauttamat vastauslomakkeet hyväksyttiin aineistoon. Kyselylomakkeen kysymykset järjestettiin kolmen teeman perusteella: ensimmäinen osa koski taustatietoja, vammaa ja fyysistä toimintakykyä, toinen osa fysioterapiaa ja kolmas osa kipuja, vaikeuksia ja rajoituksia erilaisissa tilanteissa. Kolmannessa osassa hyödynnettiin jalan toimintakykyindeksiä (Foot Function Index). Kyselyyn vastanneilla potilailla esiintyi kipua vammautuneessa jalassa eri tilanteissa (80 %), ongelmia nopeasti kävelyssä (27 %), portaiden laskeutumisessa (20 %) sekä varpaille nousussa (20 %). Jalan ongelmien vuoksi vastaajat rajoittavat tekemisiään (70 %), muuttivat työtehtäviään (29 %) ja luopuivat vanhoista harrastuksista (43 %). Vaikeudet sopivien jalkineiden löytämisessä ja tukipohjallisten käyttäminen esiintyivät molemmat 40 prosentilla vastaajista. Jatkofysioterapiaan oli hakeutunut puolet vastaajista. Töölön sairaalan fysioterapiaan oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä. Parhaimpana oli koettu ohjauksen selkeys ja ohjeiden ymmärrettävyys, huonoimpana fysioterapiakertojen määrä. Jalan toimintakyvyn ongelmia näyttää ilmenevän merkittävällä osalla taluksen tai cal-caneuksen murtuman saaneista potilaista, vaikka vain puolet oli hakeutunut jatkofysioterapiaan. Fysioterapeutin tapaaminen noin vuosi vamman jälkeen voisi auttaa havaitsemaan ja hoitamaan mahdollisia ongelmia.