Sairaanhoitajan läsnäolo potilaan kuolinhetkellä
Paavola, Johanna; Hukari, Mervi; Pori, Elina (2011)
Paavola, Johanna
Hukari, Mervi
Pori, Elina
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061011766
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061011766
Tiivistelmä
Tutkimuksemme tarkoitus oli kuvailla ja tuottaa tietoa siitä, millaisena sairaanhoitajat ovat kokeneet kuolevan ihmisen kohtaamisen. Tavoitteena oli selvittää millaisia tunteita, voimavaroja ja mahdollisia ammatillisia koulutustarpeita sairaanhoitajien kokemuksiin liittyy. Käytimme tutkimuksessamme kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Keräsimme aineiston puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla erimittaisen työkokemuksen omaavilta sairaanhoitajilta, jotka työskentelivät kolmessa erilaisessa työympäristössä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tutkimustulosten mukaan kuolevan potilaan kohtaamiseen liittyy monia tunteita, kuten riittämättömyys, syyllisyys, ahdistavuus ja uuvuttavuus. Sairaanhoitajien kokemiin tunteisiin vaikuttavat muun muassa kuolevan ihmisen vointi ja ikä, potilaan kokonaistilanne ja tuttuus sekä ajanpuute. Toisaalta kuolema voidaan kokea myös helpottavana päätepisteenä. Tuloksissa ilmenee omaisten kohtaamiseen liittyviä haasteita. Omaiset koetaan apuna ja tukena, mutta myös vaivana. Sairaanhoitajat kertoivat voimavaroista, joita he tarvitsevat työssään kuolevan ihmisen kohtaamisessa. Erityiseksi voimavaraksi nousi työyhteisön tuki jälkipuinnin muodossa. Kokemuksella ja kuoleman omakohtaisella prosessoinnilla on tärkeä merkitys kuolevan ihmisen kohtaamisessa. Eri uskontokunnista ja kulttuureista sairaanhoitajilla oli vain hieman kokemusta ja he kertoivat kysyvänsä kulttuurin tavoista tarvittaessa omaisilta. Ideaalin kuolinhetken ajatusta useat sairaanhoitajat lähestyivät siten, miten he itse haluaisivat tulla hoidetuiksi.
Tutkimustulosten mukaan kuolevan potilaan kohtaamiseen liittyy monia tunteita, kuten riittämättömyys, syyllisyys, ahdistavuus ja uuvuttavuus. Sairaanhoitajien kokemiin tunteisiin vaikuttavat muun muassa kuolevan ihmisen vointi ja ikä, potilaan kokonaistilanne ja tuttuus sekä ajanpuute. Toisaalta kuolema voidaan kokea myös helpottavana päätepisteenä. Tuloksissa ilmenee omaisten kohtaamiseen liittyviä haasteita. Omaiset koetaan apuna ja tukena, mutta myös vaivana. Sairaanhoitajat kertoivat voimavaroista, joita he tarvitsevat työssään kuolevan ihmisen kohtaamisessa. Erityiseksi voimavaraksi nousi työyhteisön tuki jälkipuinnin muodossa. Kokemuksella ja kuoleman omakohtaisella prosessoinnilla on tärkeä merkitys kuolevan ihmisen kohtaamisessa. Eri uskontokunnista ja kulttuureista sairaanhoitajilla oli vain hieman kokemusta ja he kertoivat kysyvänsä kulttuurin tavoista tarvittaessa omaisilta. Ideaalin kuolinhetken ajatusta useat sairaanhoitajat lähestyivät siten, miten he itse haluaisivat tulla hoidetuiksi.