Made in Bangladesh : Etsimessä eettisyys

Abstract

Globaalissa vaatetusteollisuudessa valmistusketju ulottuu moneen maahan. Vaatetusalan alihankintatuotanto on edullisten tuotantokustannusten vuoksi keskittynyt kehitysmaihin, jolloin tuotanto saattaa tapahtua kulttuurissa, jossa maan oma työlainsäädäntö on olematonta, valvonta vähäistä eikä suurin osa työntekijöistä tunne oikeuksiaan. Tämä antaa joillekin länsimaisille vaatetusyrityksille mahdollisuuden kiertää sosiaalista vastuuta, mikä on vaatetusteollisuuden valtava, osittain vaiettu ja vähätelty ongelma-alue. Vaatetussuunnittelija joutuu myös työssään pohtimaan eettisiä kysymyksiä.

Opinnäytetyössäni tutkin yhden kehitysmaan, Bangladeshin, vaatetustehdastyöläisen työolosuhteita silloin, kun vaatetusyrityksen eettisyys ei yllä tuotannon alimmalle portaalle. Työni esiintuomat epäkohdat: huono kohtelu, riittämättömät palkat, epäinhimilliset työajat, heikko työturvallisuus ja lapsityövoiman käyttö ovat verrattavissa monen muun kehitysmaan vastaavaan toimintaan.

Kehitysmaiden vaatetustuotannon työolosuhteiden parantamiseksi on luotu maailmanlaajuisia yhteistoimintatapoja, joilla pyritään kehittämään ja valvomaan yritysten sosiaalista vastuuta. Monet kansainväliset kansalaisjärjestöorganisaatiot toimivat oikeudenmukaisemmin tuotettujen vaatteiden puolesta. Yhteiskunta vaatii yrityksiltä yhä enemmän vastuullista toimintaa. Kuluttajien paineen myötä yritysten on reagoitava eettisiin kysymyksiin. Sosiaalisen vastuun kantaminen tuo yritykselle ajan myötä merkittävän kilpailuedun.