Käynnistä laukkaan : Hevosen askellajit avainpaikka-animaatiossa
Tiainen, Sini (2011)
Tiainen, Sini
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061512091
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061512091
Tiivistelmä
Tämän työn tarkoitus on esittää hevosen perusaskellajien ja niiden sisäisten liikkeiden muutokset. Animaatio on tehty avainpaikka-animaationa käänteistä kinematiikkaa käyttäen. Projektin aikana tarkoitus on todentaa väite, että yhden animoidun perusaskelsyklin kautta on mahdollista luoda jokainen askellajin muutos samoja avainkohtia käyttäen. Muokkaamalla avainten paikkoja, liikeratoja ja tarvittaessa väliasentoja lisäämällä voidaan helposti saada aikaiseksi muutos esimerkiksi kootun ravin ja keskiravin välillä
Animointi on paras aloittaa keskiliikkeistä, jolloin muutokset koottuun ja lisättyyn liikkeeseen ovat mahdollisimman hienovaraisia ja lähellä alkuperäistä. Ero eri liikkeiden välillä jokaisessa askellajissa on askeleen pituudessa ja korkeudessa. Liikkeiden välillä olevat muutokset ovat helposti saavutettavissa liikeratojen kurvien käyriä muokkaamalla haluttuun suuntaan. Joissakin tapauksissa on tarpeen myös vaihtaa avainpaikkojen kohtia aikajanalla tai lisätä väliasentoja avainpaikkojen väliin.
Animaation aikana hevosen luuranko käy läpi jokaisesta askellajista kolme variaatiota ja muutaman korkeakoululiikkeen. Askellajien muutokset esitetään pose to pose-tyylisesti liikkeen ollessa paikoillaan. Näin katsoja näkee selkeästi muutokset luurangon asennossa askellajin vaihtuessa seuraavaan. Jokaisen askellajin ensimmäisen version aikana kamera kiertää luurangon antaen katsojalle mahdollisuuden nähdä liike kokonaisuutena joka suunnasta. Jotta katsoja tietäisi mistä liikkeestä on kyse, on jokainen liike nimetty lopulliseen animaatioon.
Rakentamalla yhden askelparin jokaisesta perusaskellajista, voidaan askellajien muutokset saavuttaa alkuperäisiä avaimia muokkaamalla. Vaikkakin hevonen on ainoa nelijalkainen, jolle on nimetty perusaskellajeista eri variaatioita sääntöineen, voidaan samanlaista työmetodia käyttää myös muilla nelijalkaisilla hahmoilla.
Animointi on paras aloittaa keskiliikkeistä, jolloin muutokset koottuun ja lisättyyn liikkeeseen ovat mahdollisimman hienovaraisia ja lähellä alkuperäistä. Ero eri liikkeiden välillä jokaisessa askellajissa on askeleen pituudessa ja korkeudessa. Liikkeiden välillä olevat muutokset ovat helposti saavutettavissa liikeratojen kurvien käyriä muokkaamalla haluttuun suuntaan. Joissakin tapauksissa on tarpeen myös vaihtaa avainpaikkojen kohtia aikajanalla tai lisätä väliasentoja avainpaikkojen väliin.
Animaation aikana hevosen luuranko käy läpi jokaisesta askellajista kolme variaatiota ja muutaman korkeakoululiikkeen. Askellajien muutokset esitetään pose to pose-tyylisesti liikkeen ollessa paikoillaan. Näin katsoja näkee selkeästi muutokset luurangon asennossa askellajin vaihtuessa seuraavaan. Jokaisen askellajin ensimmäisen version aikana kamera kiertää luurangon antaen katsojalle mahdollisuuden nähdä liike kokonaisuutena joka suunnasta. Jotta katsoja tietäisi mistä liikkeestä on kyse, on jokainen liike nimetty lopulliseen animaatioon.
Rakentamalla yhden askelparin jokaisesta perusaskellajista, voidaan askellajien muutokset saavuttaa alkuperäisiä avaimia muokkaamalla. Vaikkakin hevonen on ainoa nelijalkainen, jolle on nimetty perusaskellajeista eri variaatioita sääntöineen, voidaan samanlaista työmetodia käyttää myös muilla nelijalkaisilla hahmoilla.