Toimintaterapeuttien näkökulmia eläinavusteiseen terapiaan Suomessa

Abstract

Tämä opinnäytetyö on osa Kuntoutussäätiön Eläinavusteiset interventiot kuntoutuksessa – Kentän kartoittaminen ja yhtenäisten toimintaperiaatteiden kehittäminen -hanketta. Opinnäytetyön tarkoitus on tuottaa toimeksiantajalle kartoittavaa tietoa eläinavusteisten menetelmien käytöstä toimintaterapiassa ja kerätä toimintaterapeuttien ajatuksia alan kehittämistarpeista. Opinnäytetyön tavoitteena on tuoda näkyväksi, miten toimintaterapeutit käyttävät oman alansa tietoperustaa eläinavusteisissa interventioissa, miten he kokevat eläinavusteisuuden sopivan osaksi toimintaterapiaa ja mitkä asiat he arvioivat tämän hetken isoimmiksi haasteiksi eläinavusteisia menetelmiä hyödyntävässä toimintaterapiassa. Lisäksi opinnäytetyössä pohditaan, onko termin ”eläinavusteinen toimintaterapia” määrittämiselle tarvetta.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa menetelminä käytettiin online-kyselyä ja puolistrukturoitua teemahaastattelua. Kyselyyn vastasi 21 toimintaterapeuttia, joista 7 valittiin haastatteluun. Haastatteluun valittiin eri eläinten kanssa työskenteleviä, pitkän kokemuksen omaavia toimintaterapeutteja eri puolilta Suomea. Haastatteluaineisto litteroitiin. Kyselystä ja haastatteluista kertynyt aineisto analysoitiin teemoittelemalla.

Tulosten mukaan toimintaterapeutit kokevat eläinavusteisuuden sopivan toimintaterapiaan erittäin hyvin sen toiminnallisen luonteen ja toimintaterapia-alan laaja-alaisuuden vuoksi. Menetelmää pidetään yhtenä työkaluna ja vastaajat kokivat olevansa ensisijaisesti toimintaterapeutteja eläinavusteisuuden korostamisen sijaan. Eläinavusteisuuden kentälle kaivataan jonkinlaisia pelisääntöjä, mutta liian tiukkoja kriteerejä pidetään myös työtä rajoittavina. Näin ollen eläinavusteisen toimintaterapian määritelmälle ei välttämättä ole tarvetta. Haasteina nähdään eläinavusteisen työn koulutusten epäyhdenmukaisuus ja vaihteleva taso. Toiveet koulutuksen suhteen vaihtelevat paljon sen mukaan, mistä lähtökohdista työtä toteutetaan ja kuinka pitkä kokemus ko. eläimistä on. Esillä on myös eläinavusteisen terapian näkyvyyden ja rahoituksen tarve, tutkimusnäytön vähyys ja toimintaterapian vähäinen näkyvyys.

Jatkotutkimuksena voitaisiin toteuttaa tarjolla olevien eläinavusteisten menetelmien lisäkoulutusten keskinäistä vertailua ja kartoittaa tarkemmin toimintaterapeuttien kokemuksia lisäkoulutuksen tarpeesta ja toiveista. Lisäksi kirjallisuuskatsaus eläinavusteisuudesta toimintaterapiassa tarjoaisi näyttöä eläinavusteisuuden soveltuvuudesta alalle ja toisi arvokasta tietoa jatkotutkimustarpeista.

This Bachelor’s Thesis is a part of a national research (Eläinavusteiset interventiot kuntoutuksessa) conducted by The Rehabilitation Foundation (Kuntoutussäätiö). The purpose of this study was to provide information on the use of animal-assisted methods in occupational therapy and collect occupational therapists’ views about the most important current challenges in animal-assisted occupational therapy. As the use of animal-assisted therapy (AAT) is not limited to any specific profession, the aim was to adduce occupational therapists’ expertise in animal-assisted interventions and to explore what they regarded as their profession-based strengths in animal-assisted therapy. In addition, it was considered whether there is a need to define “animal-assisted occupational therapy”.

The study design was qualitative. Data collection was based on a questionnaire and in-depth semi-structured interviews, each lasting about for about an hour. The questionnaire was carried out as a 21-item online survey for occupational therapists who were experienced in practicing animal-assisted therapy services. Frequency of responses was calculated for each forced-choice question, and content of open-ended responses was analyzed thematically. The participants for the interviews were sampled from the respondents. The selection strategy used was purposive sampling. The interviewees were from different parts of Finland and a majority of them had at least 9 years working experience. This implied that the participants would provide rich and pertinent data. All the interviews were recorded and transcribed verbatim. Thematic content analysis was used for analyzing data. Analysis was undertaken in tandem with the process of data collection.

The results showed that the occupational therapists consider animal-assisted therapy to be a versatile method to be used in conjunction with other occupational therapy. It was one modality among others. The lack of supplementary education and standards were partly seen as challenges and the data collected may indicate a need for best practice recommendations, but at the same time too strict criteria is considered restrictive of work. Therefore, there is not necessarily a need to define “animal-assisted occupational therapy”.

The findings of this study suggest that there is a need for further research to strengthen our understanding on animal-assisted methods in occupational therapy. A literature review on animal assisted therapy in occupational therapy would provide evidence needed of the applicability of animal assisted therapy. The results also lead to the conclusion that there is a need for visibility and funding.