Emolehmien kivennäisruokinta Suomessa
Räty, Simo (2009)
Räty, Simo
Savonia-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905283374
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905283374
Tiivistelmä
Suomalainen emolehmien kivennäisruokinta on perustunut tähän asti lypsylehmien ja lihanautojen kivennäissuosituksiin. Nämä suositukset eivät välttämättä aina vastaa emolehmien
todellista kivennäistarvetta.
Emolehmien ja kantavien emolehmien kivennäistarve riippuu tuotannon vaiheesta, iästä ja tiineydestä. Myös emolehmän rotu vaikuttaa hieman kivennäistarpeeseen. Kivennäisten
saantia kannattaa tarkkailla erityisesti poikimakauden alussa, astutuksen aikaan ja vieroituksen yhteydessä. Rehustuksen muuttuminen ja muut muutokset normaalissa rytmissä aiheuttavat stressiä, joka lisää hetkellisesti kivennäisten tarvetta. Makrokivennäisten tarve ruokinnan kuiva-ainekiloa kohden muuttuu jonkin verran eri tilanteissa kun taas mikrokivennäisten tarve ruokinnan kuiva-ainekiloa kohden pysyy suunnilleen samana. Hyvin toteutetulla kivennäisruokinnalla voidaan vaikuttaa emolehmän palautumiseen poikimisen aiheuttamasta rasituksesta, turvataan riittävä maidontuotanto ja hyvä tiinehtyminen, vähennetään vieroituksen aiheuttamaa stressiä ja ennaltaehkäistään mahdollisia poikimiseen liittyviä ongelmia. Laidunkaudella kivennäisruokinnan tarkkailu on hankalaa. Tällöin kannatta valita keskeinen kivennäinen, jonka saantia seurataan. Sisäruokintakaudella kivennäisruokinnan seuranta on helpompaa.
Valtaosalla kyselyyn vastanneista tiloista ei ole tehty erillistä ruokintasuunnitelmaa tai rehuanalyysejä. Suomalaisilla emolehmätiloilla käytetään monenlaisia erilaisia kivennäisvalmisteita ja kivennäisen jakotapoja. Suurimmalla osalla tiloista on erillinen kivennäisruokinta sekä laidun- että sisäruokintakaudelle. Kyselyyn vastanneilla tiloilla ei esiintynyt vakavia kivennäisten puutosoireita ja useimmiten oireet esiintyivät yksittäisillä eläimillä. Kivennäisen valinnan tärkeimmäksi tekijäksi koettiin hinta, toiseksi tärkein oli maku. Myös rehun soveltuvuus luonnonmukaiseen tuotantoon kiinnostaa.
todellista kivennäistarvetta.
Emolehmien ja kantavien emolehmien kivennäistarve riippuu tuotannon vaiheesta, iästä ja tiineydestä. Myös emolehmän rotu vaikuttaa hieman kivennäistarpeeseen. Kivennäisten
saantia kannattaa tarkkailla erityisesti poikimakauden alussa, astutuksen aikaan ja vieroituksen yhteydessä. Rehustuksen muuttuminen ja muut muutokset normaalissa rytmissä aiheuttavat stressiä, joka lisää hetkellisesti kivennäisten tarvetta. Makrokivennäisten tarve ruokinnan kuiva-ainekiloa kohden muuttuu jonkin verran eri tilanteissa kun taas mikrokivennäisten tarve ruokinnan kuiva-ainekiloa kohden pysyy suunnilleen samana. Hyvin toteutetulla kivennäisruokinnalla voidaan vaikuttaa emolehmän palautumiseen poikimisen aiheuttamasta rasituksesta, turvataan riittävä maidontuotanto ja hyvä tiinehtyminen, vähennetään vieroituksen aiheuttamaa stressiä ja ennaltaehkäistään mahdollisia poikimiseen liittyviä ongelmia. Laidunkaudella kivennäisruokinnan tarkkailu on hankalaa. Tällöin kannatta valita keskeinen kivennäinen, jonka saantia seurataan. Sisäruokintakaudella kivennäisruokinnan seuranta on helpompaa.
Valtaosalla kyselyyn vastanneista tiloista ei ole tehty erillistä ruokintasuunnitelmaa tai rehuanalyysejä. Suomalaisilla emolehmätiloilla käytetään monenlaisia erilaisia kivennäisvalmisteita ja kivennäisen jakotapoja. Suurimmalla osalla tiloista on erillinen kivennäisruokinta sekä laidun- että sisäruokintakaudelle. Kyselyyn vastanneilla tiloilla ei esiintynyt vakavia kivennäisten puutosoireita ja useimmiten oireet esiintyivät yksittäisillä eläimillä. Kivennäisen valinnan tärkeimmäksi tekijäksi koettiin hinta, toiseksi tärkein oli maku. Myös rehun soveltuvuus luonnonmukaiseen tuotantoon kiinnostaa.