Kättä pidempää : esineilmaisun motivaatiot
Luukka, Louna-Tuuli (2011)
Luukka, Louna-Tuuli
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011062312422
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011062312422
Tiivistelmä
Tutkin työssäni esineiden käyttöä ilmaisuvälineinä teatterissa. Pyrin avaamaan erilaisia näkökulmia ja syitä niiden hyödyntämiseen näyttämöllä, sekä antamaan lisävälineitä esineilmaisusta keskustelemiseen. Esineilmaisu on suosiotaan kasvattava, mutta monille olemukseltaan hämärä teatterin tekemisen muoto. Työssäni pyrin sanallistamaan sanatonta ja sanomatonta, eli sitä, mitä esine voi esiintyjän työtoverina tuoda teatteriin. Perustelen myös, miksi käytän käsitettä esineilmaisu käsitteen esineteatteri sijaan.
Käsittelen aihettani käyttäen teoreettisena kehyksenä tutkija Teemu Paavolaisen pro gradu –tutkielmassa Ylimarionetista bioesineeseen. Näkökulmia teatterin esinekieleen hahmottelemia esityksellisiä projekteja. Projektit ovat tyylittely, keinojen paljastaminen ja tilan runous, ja ne ovat Paavolaisen ehdotuksia naturalistisen todellisuusilluusion vaihtoehdoiksi. Kutsun hahmotelmaa Paavolaisen kolmijaoksi. Työni on ehdotus käyttää näitä projekteja jäsennysvälineenä esineilmaisusta käytävään keskusteluun.
Havainnollistan Paavolaisen kolmijakoa analysoimalla sen avulla valikoituja kohtauksia Metropolia Teatteriin ohjaamastani esityksestä Jotain kaunista ja kielteistä, sekä teatteriryhmien Akseli Klonk ja Krepsko esityksiä.
Teemu Paavolaisen työn lisäksi käytän lähdemateriaalina Akseli Klonkin taiteellisen johtajan Janne Kuustien sekä Krepskon taiteellisen johtajan Linnea Happosen haastatteluita, ja pyrin luomaan näiden lähteiden välille dialogisen suhteen.
Työni tarkoitus on rohkaista teatterin tekijöitä kokeilemaan ennakkoluulottomasti, millä tavoin esineiden mahdollisuuksia monipuolisesti hyödyntämällä omaa teatterikieltään ja teatterinäkemystään voi avartaa ja rikastaa. Sitä voi lukea myös jäsennyksenä muodoltaan ehdollisesta teatterista.
Käsittelen aihettani käyttäen teoreettisena kehyksenä tutkija Teemu Paavolaisen pro gradu –tutkielmassa Ylimarionetista bioesineeseen. Näkökulmia teatterin esinekieleen hahmottelemia esityksellisiä projekteja. Projektit ovat tyylittely, keinojen paljastaminen ja tilan runous, ja ne ovat Paavolaisen ehdotuksia naturalistisen todellisuusilluusion vaihtoehdoiksi. Kutsun hahmotelmaa Paavolaisen kolmijaoksi. Työni on ehdotus käyttää näitä projekteja jäsennysvälineenä esineilmaisusta käytävään keskusteluun.
Havainnollistan Paavolaisen kolmijakoa analysoimalla sen avulla valikoituja kohtauksia Metropolia Teatteriin ohjaamastani esityksestä Jotain kaunista ja kielteistä, sekä teatteriryhmien Akseli Klonk ja Krepsko esityksiä.
Teemu Paavolaisen työn lisäksi käytän lähdemateriaalina Akseli Klonkin taiteellisen johtajan Janne Kuustien sekä Krepskon taiteellisen johtajan Linnea Happosen haastatteluita, ja pyrin luomaan näiden lähteiden välille dialogisen suhteen.
Työni tarkoitus on rohkaista teatterin tekijöitä kokeilemaan ennakkoluulottomasti, millä tavoin esineiden mahdollisuuksia monipuolisesti hyödyntämällä omaa teatterikieltään ja teatterinäkemystään voi avartaa ja rikastaa. Sitä voi lukea myös jäsennyksenä muodoltaan ehdollisesta teatterista.