Kättä pidempää : esineilmaisun motivaatiot

Abstract

Tutkin työssäni esineiden käyttöä ilmaisuvälineinä teatterissa. Pyrin avaamaan erilaisia näkökulmia ja syitä niiden hyödyntämiseen näyttämöllä, sekä antamaan lisävälineitä esineilmaisusta keskustelemiseen. Esineilmaisu on suosiotaan kasvattava, mutta monille olemukseltaan hämärä teatterin tekemisen muoto. Työssäni pyrin sanallistamaan sanatonta ja sanomatonta, eli sitä, mitä esine voi esiintyjän työtoverina tuoda teatteriin. Perustelen myös, miksi käytän käsitettä esineilmaisu käsitteen esineteatteri sijaan.

Käsittelen aihettani käyttäen teoreettisena kehyksenä tutkija Teemu Paavolaisen pro gradu –tutkielmassa Ylimarionetista bioesineeseen. Näkökulmia teatterin esinekieleen hahmottelemia esityksellisiä projekteja. Projektit ovat tyylittely, keinojen paljastaminen ja tilan runous, ja ne ovat Paavolaisen ehdotuksia naturalistisen todellisuusilluusion vaihtoehdoiksi. Kutsun hahmotelmaa Paavolaisen kolmijaoksi. Työni on ehdotus käyttää näitä projekteja jäsennysvälineenä esineilmaisusta käytävään keskusteluun.

Havainnollistan Paavolaisen kolmijakoa analysoimalla sen avulla valikoituja kohtauksia Metropolia Teatteriin ohjaamastani esityksestä Jotain kaunista ja kielteistä, sekä teatteriryhmien Akseli Klonk ja Krepsko esityksiä.

Teemu Paavolaisen työn lisäksi käytän lähdemateriaalina Akseli Klonkin taiteellisen johtajan Janne Kuustien sekä Krepskon taiteellisen johtajan Linnea Happosen haastatteluita, ja pyrin luomaan näiden lähteiden välille dialogisen suhteen.

Työni tarkoitus on rohkaista teatterin tekijöitä kokeilemaan ennakkoluulottomasti, millä tavoin esineiden mahdollisuuksia monipuolisesti hyödyntämällä omaa teatterikieltään ja teatterinäkemystään voi avartaa ja rikastaa. Sitä voi lukea myös jäsennyksenä muodoltaan ehdollisesta teatterista.

In my thesis, I study the performative use of objects in the field of theatre. I aim to open different points of view and reasons to take advantage of them on the stage, and to give new aspects for discussing the subject. Object theatre is a form of art, which is growing to be more popular, but also a vague subject to many. In my thesis, I try to put to words the unspeakable, what the object can bring to theatre as a companion at work.

As my main theoretical basis, I use the trichotomy, that Teemu Paavolainen defined in his Master's thesis . The projects of his trichotomy are stylizing, reveillance of methods and the poetics of the space, and they are suggestions for alternatives to the naturalistic illusion in theatre. My thesis is a suggestion to use these projects as parse to be used in the discussion about object theatre.

I exemplify the tricothomy by analysing selected scenes from the performance Jotain kaunista ja kielteistä that I directed to the Metropolia Theatre, and some performances of the theatre groups Akseli Klonk and Krepsko

In addition to the pro gradu of Teemu Paavolainen, I use the interviews of Akseli Klonk's artistic directos Janne Kuustie and Krepsko's artistic directos Linnea Happonen. I aim to create a dialogue between these resources.

The purpose of my study is to encourage theatre makers to try the possibilities of object theatre unprejudicedly, in the means to widen their theatrical thinking. My thesis can also be read as an analysis of theatre, that uses unconventional forms.