Esitys ja mimesis - kaksi näkökulmaa teatterin jakautuneisuuteen
Winckel, Petri (2011)
Winckel, Petri
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061712258
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061712258
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö pyrkii pohdinnan sekä reflektiivisen tutkimuksellisuuden kautta rakentamaan teatteri-ilmaisun ohjaamiselle teoreettista argumentaatiopohjaa sekä asettamaan teatteri-ilmaisun ohjaamisen yleisluonteisen postmodernin kritiikin kohteeksi. Samalla työ etsii teatteri-ilmaisun ohjaamiselle toimintamahdollisuuksia kasvatuksen, taiteen sekä sosiaalityön välimaastoissa.
Opinnäytteessä pohditaan teatteri-ilmaisua esitys- ja mimesis-käsitteiden kautta. Esitys käsitetään työssä ihmisen performatiivisuuden ilmentymänä, esille tuomisen kykynä, joka ei rajaudu pelkästään esteettiseksi representaatioksi, vaan ilmenee niin presentaationa kuin relaationa. Esitys ymmärretään monitieteelliseksi käsitteeksi, joka teatterin kontekstissa tarkoittaa teatterin tapahtumallisuuden korostumista myös teatteri-ilmaisun lähtökohtana.
Mimesis ymmärretään työssä kykynä toistaa, jäljitellä, esittää ja esikuvata. Mimesis toimii työssä esitys-käsitteen tavoin monitieteellisenä käsitteenä. Mimeettiset suhteet nähdään olennaisena osana ihmisen evolutiivista kehittymistä, identifioitumista sekä kasvua.
Teatterin ja näin ollen myös teatteri-ilmaisun ohjaamisen yhdeksi lähtökohdaksi ja olemukseksi opinnäyte esittelee teatterin kahtiajakautumisen ilmiön. Jakautuminen näyttäytyy muun muassa todellisuuden ja fiktion välisenä jännitteenä, katsomon ja näyttämön erona sekä havaitsemisen mekanismeissa. Opinnäytteessä näkökulmina teatterin jakautumisen ilmiöön toimivat nykyteatteri, filosofia sekä draamakasvatus.
Opinnäyte hälventää osaltaan vastakkainasettelua taiteen ja kasvatuksen sekä teorian ja käytännön välillä. Samalla työ antaa lähtökohtia esitystaiteen sekä mimesiksen uudelleentulkintojen asettamiseksi teatteri-ilmaisun lähtökohdiksi. Tässä mielessä opinnäytteessä esitetty on sovellettavissa niin taiteellisessa kuin kasvatuksellisessa työssä.
Opinnäytteessä pohditaan teatteri-ilmaisua esitys- ja mimesis-käsitteiden kautta. Esitys käsitetään työssä ihmisen performatiivisuuden ilmentymänä, esille tuomisen kykynä, joka ei rajaudu pelkästään esteettiseksi representaatioksi, vaan ilmenee niin presentaationa kuin relaationa. Esitys ymmärretään monitieteelliseksi käsitteeksi, joka teatterin kontekstissa tarkoittaa teatterin tapahtumallisuuden korostumista myös teatteri-ilmaisun lähtökohtana.
Mimesis ymmärretään työssä kykynä toistaa, jäljitellä, esittää ja esikuvata. Mimesis toimii työssä esitys-käsitteen tavoin monitieteellisenä käsitteenä. Mimeettiset suhteet nähdään olennaisena osana ihmisen evolutiivista kehittymistä, identifioitumista sekä kasvua.
Teatterin ja näin ollen myös teatteri-ilmaisun ohjaamisen yhdeksi lähtökohdaksi ja olemukseksi opinnäyte esittelee teatterin kahtiajakautumisen ilmiön. Jakautuminen näyttäytyy muun muassa todellisuuden ja fiktion välisenä jännitteenä, katsomon ja näyttämön erona sekä havaitsemisen mekanismeissa. Opinnäytteessä näkökulmina teatterin jakautumisen ilmiöön toimivat nykyteatteri, filosofia sekä draamakasvatus.
Opinnäyte hälventää osaltaan vastakkainasettelua taiteen ja kasvatuksen sekä teorian ja käytännön välillä. Samalla työ antaa lähtökohtia esitystaiteen sekä mimesiksen uudelleentulkintojen asettamiseksi teatteri-ilmaisun lähtökohdiksi. Tässä mielessä opinnäytteessä esitetty on sovellettavissa niin taiteellisessa kuin kasvatuksellisessa työssä.