Me ollaan ihan samalla viivalla: Kokemuksia kotouttavasta vertaisperhetoiminnasta Yhteisöllinen kotoutuminen -hankkeessa

Abstract

Opinnäytetyön aihepiiri hahmottui luontevasti alettuani työskentelemään Pelastakaa lapset ry:n Yhteisöllinen kotoutuminen –hankkeessa syksyllä 2019. Hankkeessa pyrittiin löytämään uusia tapoja edistää pakolaistaustaisten lapsiperheiden kotoutumista. Tutkimus edesauttoi hanketoimintojen tuloksellisuuden kartoittamista ja tuloksia voidaan hyödyntää hankkeen loppuraportoinnissa. Tuloksia voivat hyödyntää myös muut maahanmuuttajien parissa työskentelevät kuten järjestötoimijat, sosiaalityöntekijät sekä monikulttuurista ohjaustyötä tekevät.

Tutkimuksen päämääränä oli selvittää, millä tavalla Yhteisöllinen kotoutuminen –hankkeessa toteutettu kotouttava vertaisperhetoiminta oli vaikuttanut haastateltujen kokemaan osallisuuteen ja millaisia kokemuksia osallistujat olivat saaneet vertaisperhetoiminnasta kaksisuuntaisen kotoutumisen tukena.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin kuutena yksilöhaastatteluna ja haastateltavat valittiin siten, että otannasta tulisi mahdollisimman monipuolinen. Yhden maahanmuuttajan haastattelemiseen käytettiin apuna tulkkia, kaikki muut haastattelut tehtiin suomen kielellä. Aineiston analysointi toteutettiin teemoittelun avulla. Tutkimuksen myötä kävi ilmi, että haastateltujen kokema osallisuus oli pääsääntöisesti lisääntynyt toiminnan myötä. Se oli lisännyt haasteltavien tunnetta siitä, että perheet ovat yhdenvertaisia. Osallisuuden ja yhdenvertaisuuden tunnetta oli lisännyt myös jaettu kokemus lapsiperheen arjen kiireisyydestä ja sen haasteista. Haastatteluissa tuli ilmi myös seikkoja, joiden haastateltavat kertoivat vähentäneen osallisuuden tunnetta. Esimerkiksi arjen kiireisyys, puutteellinen kielitaito ja lasten rooli vanhempiensa tulkkina olivat rajoittaneet osallisuuden kokemuksen syntymistä.

Opinnäytetyö osoitti, että kotouttava vertaisperhetoiminta oli vaikuttanut toiminnassa mukana olleiden perheiden kaksisuuntaisen kotoutumisen tunteeseen. Toiminta oli tarjonnut perheille mahdollisuuden tutustua erilaisiin tapa- ja ruokakulttuureihin, uskontoihin sekä kasvatusmenetelmiin ja perhe-elämään.

Opinnäytetyö toi esiin asioita, jotka olisi hyvä huomioida perheiden valmennuksessa. Valmennuksen vaivalloisuus ei saisi muodostua esteeksi toimintaan osallistumiselle. Kasvotusten tapahtuvassa valmennuksessa olisi hyvä keskittyä pohtimaan ratkaisuja mahdollisiin haasteisiin, joihin vertaisperhe voi törmätä toiminnan aikana. Esimerkkeinä tästä mainittakoon maahanmuuttajaperheen lasten tai nuorten rooli vanhempiensa tulkkina sekä se, kuinka rohkaista heikosti suomea osaavia vanhempia käyttämään kielitaitoaan.