Sosionomi sosiaalipäivystyksessä
Lommi, Lauri (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002202624
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002202624
Tiivistelmä
Suomessa sosiaalipäivystys vastaa kaikenikäisten ihmisten kiireellisten ja välttämättömien sosiaalipalveluiden järjestämisestä ympärivuorokautisesti. Sosiaalipäivystyksissä työntekijärakenne näyttäytyy monialaisena ja työtä tehdään suurimmaksi osaksi työparityöskentelynä. Tässä opinnäytetyössä oli tarkoituksena selvittää, kuinka sosiaalipäivystyksellisessä työssä työparityöskentely sosionomin ja sosiaalityöntekijän kesken käytännössä toimii ja miten työnjako näiden kahden ammattinimikkeen välillä on jakautunut. Tavoitteena oli saada tietoa siitä, mikä sosionomin työnkuva sosiaalipäivystyksellisessä työssä on ja kuinka suhde asiakastyöhön nähdään.
Opinnäytetyöni tilaajana oli Savonia-ammattikorkeakoulu. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin työpajassa Kuopiossa järjestetyillä valtakunnallisilla sosiaali-päivystyspäivystyspäivillä syyskuussa 2019. Aineistonkeruumenetelminä työpajassa käytettiin lootuskukka- ja case-menetelmiä. Työpajaan osallistui 20 sosiaalipäivystyksen työntekijää. Tutkimusaineiston analysointi to-teutettiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimuksesta selvisi sosiaalipäivystyksellisen työnjaon vastaavan pitkälti sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön Talentian suositusta sosiaalihuollon ammattihenkilöiden työnjaosta. Aineistosta selvisi sosi-aalityöntekijän työtehtävien vastuualueena olevan kokonaisprosessin johtaminen ja päätöksenteko. Osittain aineistosta nousi esille, että prosessin johtaminen ja päätöksenteko liittyivät erityisesti niihin tilanteisiin, joissa asiakkaalla nähtiin olevan erityisen tuen tarve. Muutoin työnjako jakautui tasaisesti sosiaalityöntekijän ja sosionomin välillä. Sosiaalipäivystyksellisessä työssä tunnistetaan osittain sosionomin osaaminen suhteessa asiakastyöhön. Työparityöskentelyn nähtiin tuovan paljon positiivisia vaikutuksia työskentelylle.
Opinnäytetyön tutkimustuloksia voidaan hyödyntää tarkastellessa sosiaalialan koulutuksen antamia valmiuksia sosiaalipäivystykselliseen työhön. Tutkimus antaa myös tietoa sosiaalipäivystyksille työparityöskentelyn tuomista mahdollisuuksista ja mahdollisista kuormittavista tekijöistä.
Jatkotutkimusaiheeksi ehdotan tarkastelua, kuinka työhyvinvointi toteutuu niissä sosiaalipäivystyksissä, joissa työparityöskentelylle ei ole mahdollisuutta. Toisena tutkimuksen aiheena näen aiheelliseksi selvittää, kuinka sosiaalipäivystyksessä tehdään arvio erityisen tuen tarpeesta olevasta asiakkaasta, mikä ohjaa myös työnjakoa sosionomin ja sosiaalityöntekijän välillä lainsäädännön huomioiden.
Opinnäytetyöni tilaajana oli Savonia-ammattikorkeakoulu. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin työpajassa Kuopiossa järjestetyillä valtakunnallisilla sosiaali-päivystyspäivystyspäivillä syyskuussa 2019. Aineistonkeruumenetelminä työpajassa käytettiin lootuskukka- ja case-menetelmiä. Työpajaan osallistui 20 sosiaalipäivystyksen työntekijää. Tutkimusaineiston analysointi to-teutettiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimuksesta selvisi sosiaalipäivystyksellisen työnjaon vastaavan pitkälti sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön Talentian suositusta sosiaalihuollon ammattihenkilöiden työnjaosta. Aineistosta selvisi sosi-aalityöntekijän työtehtävien vastuualueena olevan kokonaisprosessin johtaminen ja päätöksenteko. Osittain aineistosta nousi esille, että prosessin johtaminen ja päätöksenteko liittyivät erityisesti niihin tilanteisiin, joissa asiakkaalla nähtiin olevan erityisen tuen tarve. Muutoin työnjako jakautui tasaisesti sosiaalityöntekijän ja sosionomin välillä. Sosiaalipäivystyksellisessä työssä tunnistetaan osittain sosionomin osaaminen suhteessa asiakastyöhön. Työparityöskentelyn nähtiin tuovan paljon positiivisia vaikutuksia työskentelylle.
Opinnäytetyön tutkimustuloksia voidaan hyödyntää tarkastellessa sosiaalialan koulutuksen antamia valmiuksia sosiaalipäivystykselliseen työhön. Tutkimus antaa myös tietoa sosiaalipäivystyksille työparityöskentelyn tuomista mahdollisuuksista ja mahdollisista kuormittavista tekijöistä.
Jatkotutkimusaiheeksi ehdotan tarkastelua, kuinka työhyvinvointi toteutuu niissä sosiaalipäivystyksissä, joissa työparityöskentelylle ei ole mahdollisuutta. Toisena tutkimuksen aiheena näen aiheelliseksi selvittää, kuinka sosiaalipäivystyksessä tehdään arvio erityisen tuen tarpeesta olevasta asiakkaasta, mikä ohjaa myös työnjakoa sosionomin ja sosiaalityöntekijän välillä lainsäädännön huomioiden.