Perhelähtöisyys lasten moniammatillisessa neurologisessa kuntoutuksessa
Anttonen, Sirpa (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002262782
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002262782
Tiivistelmä
Lapsi oppii ympäristöstään jäljittelemällä, leikkimällä sekä muilla sosiaalisen vuorovaikutuksen keinoilla. Perhelähtöisyys pohjautuu ajatukseen, jossa lapseen liittyvän toiminnan (kuntoutus, kasvatus, opetus) suunnittelussa ja toteutuksessa on taustalla perheen oma, erilaisista rutiineista muodostuva kokonaisuus. Nämä arkipäivän rutiinit ovat osa perheen arkea ja siksi niitä kannattaisi hyödyntää lapsen kuntoutuksessa.
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata vanhempien kokemuksia perhelähtöisyyden toteutumisesta lastenneurologisessa kuntoutuksessa sekä kartoittaa, miten esitietolomaketta hyödynnetään kuntoutussuunnitelman laatimisessa vanhempien kokemana. Tavoitteena on kehittää lastenneurologisen osaston toimintaa asiakas- ja perhelähtöisemmäksi saatujen tulosten pohjalta.
Tutkimus on laadullinen ja aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Haastateltavana oli neljä lastenneurologisella osastojaksolla olevan lapsen vanhempaa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Analyysissä vanhempien kokemuksista muodostui kuusi luokkaa: vanhempien osallisuus tutkimustilanteissa, vanhempien kokemus kuulluksi tulemisesta, perheen kokonaistilanteen huomioiminen, vanhempien rooli lapsen ”asianajajana”, vanhempien asiantuntijuus ammattilaisten rinnalla sekä vanhempien toiveet perhelähtöisyyden kehittämiselle.
Pääosin vanhempien kokemukset perhelähtöisyyden toteutumisesta olivat positiivisia. Vanhemmat muun muassa pystyivät osallistumaan tutkimustilanteisiin, heidän mielipiteitään kuunneltiin ja perheen kokonaistilanne otettiin huomioon. Negatiivisina kokemuksina esimerkiksi vanhempien asiantuntijuutta ei arvostettu riittävästi ja osastojaksoa leimasi kiire. Esitietolomakkeeseen oltiin pääosin tyytyväisiä ja se koettiin tärkeäksi.
Perhelähtöisyyden kehittämiseksi järjestettiin yhteistoiminnallinen iltapäivä lastenneurologisella osastolla. Kehittämistyön tuloksena luotiin muun muassa yhteiset pelisäännöt kuntoutussuunnitelmapalaverille ja laadittiin päivittäisen aikataulun kiireellisyyttä parantavia toimenpide-ehdotuksia.
Aihetta voisi jatkossa tutkia lisää keräämällä lasten ja nuorten omia kokemuksia osastojaksoista sekä tutkimalla hoitohenkilökunnan mielipiteitä perhelähtöisyydestä ja sen toteutumisesta. Kuntoutussuunnitelmapalaverin vuorovaikutusta sekä sen tasa-arvoisuutta parantavia menetelmiä ja keinoja tulisi myös tutkia ja kehittää edelleen. The child learns from his environment by imitating, playing, and other social interactions. The family-centred approach is based on the idea of planning and implementing a child-related activity (rehabilitation, upbringing, education) based on the family`s own set of routines. These everyday routines are part of the family`s daily routine and should therefore be utilized in the rehabilitation of the child.
The purpose of this study was to describe the parents´ experiences of family-centred care in pae-diatric neurological rehabilitation and to chart how is the pre-information form used in the rehabili-tation plan the parents` point of view. The aim is to further develop the work of the Paediatric Neurology Unit on the basis of the results obtained in a more patient and family-centred way.
This research is qualitative and the data was collected through a theme interview. The interview-ees included four parents of a child in paediatric neurology ward. The data is analysed by content analysis. Based on the analysis, the family-centred approach consisted six categories: involve-ment of parents in research situations, the parents´ experience of being heard, consideration of the family`s overall situation, the parent´s role as the ”childs advocates”, parental expertise, and the parents´wishes for family-centred development.
Parents´experiences of being family-centred were mainly positive. Parents, for example, were able to participate in research situations, their views were listened to, and the overall situation of the family was taken into account. As negative experiences, for example, the expertise of the parents was not sufficiently appreciated and the department period was characterized by haste. The pre-information form was largely welcomed and considered important.
A cooperative afternoon was organized at the Department of Pediatric Neurology to develop a family-oriented approach. This resulted, inter alia, in the establishment of a common set of rules for a rehabilitation plan meeting and the drafting of measures to improve the urgency of the daily schedule.
As suggestions for further research, I recommend a collection of children and youth experiences in the course of treatment. Also, the opinions of personnel regarding family-centricity and its realisation should be collected. Tools and means to improve the interaction and equality in the rehabilitation plan meeting should also be studied and developed further.
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata vanhempien kokemuksia perhelähtöisyyden toteutumisesta lastenneurologisessa kuntoutuksessa sekä kartoittaa, miten esitietolomaketta hyödynnetään kuntoutussuunnitelman laatimisessa vanhempien kokemana. Tavoitteena on kehittää lastenneurologisen osaston toimintaa asiakas- ja perhelähtöisemmäksi saatujen tulosten pohjalta.
Tutkimus on laadullinen ja aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Haastateltavana oli neljä lastenneurologisella osastojaksolla olevan lapsen vanhempaa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Analyysissä vanhempien kokemuksista muodostui kuusi luokkaa: vanhempien osallisuus tutkimustilanteissa, vanhempien kokemus kuulluksi tulemisesta, perheen kokonaistilanteen huomioiminen, vanhempien rooli lapsen ”asianajajana”, vanhempien asiantuntijuus ammattilaisten rinnalla sekä vanhempien toiveet perhelähtöisyyden kehittämiselle.
Pääosin vanhempien kokemukset perhelähtöisyyden toteutumisesta olivat positiivisia. Vanhemmat muun muassa pystyivät osallistumaan tutkimustilanteisiin, heidän mielipiteitään kuunneltiin ja perheen kokonaistilanne otettiin huomioon. Negatiivisina kokemuksina esimerkiksi vanhempien asiantuntijuutta ei arvostettu riittävästi ja osastojaksoa leimasi kiire. Esitietolomakkeeseen oltiin pääosin tyytyväisiä ja se koettiin tärkeäksi.
Perhelähtöisyyden kehittämiseksi järjestettiin yhteistoiminnallinen iltapäivä lastenneurologisella osastolla. Kehittämistyön tuloksena luotiin muun muassa yhteiset pelisäännöt kuntoutussuunnitelmapalaverille ja laadittiin päivittäisen aikataulun kiireellisyyttä parantavia toimenpide-ehdotuksia.
Aihetta voisi jatkossa tutkia lisää keräämällä lasten ja nuorten omia kokemuksia osastojaksoista sekä tutkimalla hoitohenkilökunnan mielipiteitä perhelähtöisyydestä ja sen toteutumisesta. Kuntoutussuunnitelmapalaverin vuorovaikutusta sekä sen tasa-arvoisuutta parantavia menetelmiä ja keinoja tulisi myös tutkia ja kehittää edelleen.
The purpose of this study was to describe the parents´ experiences of family-centred care in pae-diatric neurological rehabilitation and to chart how is the pre-information form used in the rehabili-tation plan the parents` point of view. The aim is to further develop the work of the Paediatric Neurology Unit on the basis of the results obtained in a more patient and family-centred way.
This research is qualitative and the data was collected through a theme interview. The interview-ees included four parents of a child in paediatric neurology ward. The data is analysed by content analysis. Based on the analysis, the family-centred approach consisted six categories: involve-ment of parents in research situations, the parents´ experience of being heard, consideration of the family`s overall situation, the parent´s role as the ”childs advocates”, parental expertise, and the parents´wishes for family-centred development.
Parents´experiences of being family-centred were mainly positive. Parents, for example, were able to participate in research situations, their views were listened to, and the overall situation of the family was taken into account. As negative experiences, for example, the expertise of the parents was not sufficiently appreciated and the department period was characterized by haste. The pre-information form was largely welcomed and considered important.
A cooperative afternoon was organized at the Department of Pediatric Neurology to develop a family-oriented approach. This resulted, inter alia, in the establishment of a common set of rules for a rehabilitation plan meeting and the drafting of measures to improve the urgency of the daily schedule.
As suggestions for further research, I recommend a collection of children and youth experiences in the course of treatment. Also, the opinions of personnel regarding family-centricity and its realisation should be collected. Tools and means to improve the interaction and equality in the rehabilitation plan meeting should also be studied and developed further.