Salutogeeninen lähestymistapa kiireellisten sijoitusten aikaiseen työskentelyyn : Nuorten vastaanottokodin ohjaajien näkökulma
Heinikoski, Mira (2020)
Heinikoski, Mira
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002262803
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002262803
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin sitä, miten nuorten vastaanottokodin ohjaajat toteuttavat kiireellisen sijoitusjakson aikaista arviointi- ja ohjaustyötä. Tutkimus jatkui kehittämisosiolla, jossa tutkittiin, miten salutogeeniset, eli terveyttä ja hyvinvointia edistävät, elementit näkyvät työskentelyssä ja miten vastaanottokäytänteitä voitaisiin kehittää salutogeenisen ajattelutavan pohjalta. Tutkimusongelmaan haettiin vastauksia haastattelemalla ohjaajia ryhmämuotoisilla teemahaastatteluilla. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Aineistoa peilattiin myös salutogeneesin teoriaan, jotta saatiin näkyväksi salutogeenisten elementtien ilmeneminen työtavoissa. Kehittämisosiossa ohjaajille järjestettiin myös työpajatyöskentely, jossa pohdittiin työtapojen kehittämistä salutogeenisen ajattelutavan pohjalta.
Vastaanottokodin ohjaajien arviointityötä koskevien kuvausten perusteella arviointityöskentely on laajaa kokonaistilanteen kartoitusta. Siinä pyritään saamaan nuoren kaikista elämän osa-alueista käsitystä. Ohjaajien mukaan työskentelyssä on tärkeää nuoren osallistaminen häntä kohtaamalla, kuuntelemalla, keskusteluja käymällä ja tarjoamalla hänelle vaikuttamismahdollisuuksia. Myös voimavaratyöskentely nähtiin merkittäväksi. Ohjaajat kuvasivat huolehtivansa sijoitusjakson aikana nuorten perustarpeista ja ohjaavansa heitä arjessa. Ohjauksessa hyödynnetään jonkin verran nuoren vahvuuksia, kuten liikunnallisuutta tai taiteellisia lahjoja. Ohjauksella tavoitellaan nuoren itsetunnon vahvistumista sekä kokemusta selviytymisestä ja osaamisesta itsenäisesti. Näiden kuvauksien perusteella vastaanottokodin arviointi- ja ohjaustyössä näkyivät jo entuudestaan salutogeeniset elementit.
Kehittämisideoissa ohjaajat halusivat lisätä asiakkaiden voimavaroihin keskittymistä sijoitusjakson aikana ja myös ohjausta siitä, miten voimavaroja voisi hyödyntää arkeen ja tulevaisuuteen sopeutumisessa. Näkökulmaa haluttiin sisällyttää sekä yksilö- että perhetyöhön järjestämällä voimavaroihin keskittyvät tapaamiset. Ohjaajat painottivat myös halua lisätä asiakkaan osallistamista – tukien samalla hänen kykyään ymmärtää oma tilanteensa sekä roolinsa osana työskentelyä. Tähän tarkoitukseen suunniteltiin hyödynnettävän nuorten kanssa tehtävää viikkosuunnitelmaa ja -tiivistelmää sekä säännöllisempiä keskusteluja nuorten kanssa.
Tämän tutkimuksen tulosten perusteella vastaanottokodin arviointi- ja ohjaustyötä voidaan toteuttaa ja vahvistaa salutogeneesin teoriaa soveltamalla. Tämä on aikaisemman tutkimustiedon perusteella omiaan vahvistamaan nuoren koherenssin tunnetta, selviytymistä ja koettua hyvinvointia. Salutogeneesi tarjoaakin kiireellisiin sijoituksiin näkökulman, jota kokeilla painopisteen siirtämisessä kohti ennalta ehkäisyä ja parantavia tekijöitä vastattaessa nuorten ajankohtaisiin hyvinvointihaasteisiin.
Vastaanottokodin ohjaajien arviointityötä koskevien kuvausten perusteella arviointityöskentely on laajaa kokonaistilanteen kartoitusta. Siinä pyritään saamaan nuoren kaikista elämän osa-alueista käsitystä. Ohjaajien mukaan työskentelyssä on tärkeää nuoren osallistaminen häntä kohtaamalla, kuuntelemalla, keskusteluja käymällä ja tarjoamalla hänelle vaikuttamismahdollisuuksia. Myös voimavaratyöskentely nähtiin merkittäväksi. Ohjaajat kuvasivat huolehtivansa sijoitusjakson aikana nuorten perustarpeista ja ohjaavansa heitä arjessa. Ohjauksessa hyödynnetään jonkin verran nuoren vahvuuksia, kuten liikunnallisuutta tai taiteellisia lahjoja. Ohjauksella tavoitellaan nuoren itsetunnon vahvistumista sekä kokemusta selviytymisestä ja osaamisesta itsenäisesti. Näiden kuvauksien perusteella vastaanottokodin arviointi- ja ohjaustyössä näkyivät jo entuudestaan salutogeeniset elementit.
Kehittämisideoissa ohjaajat halusivat lisätä asiakkaiden voimavaroihin keskittymistä sijoitusjakson aikana ja myös ohjausta siitä, miten voimavaroja voisi hyödyntää arkeen ja tulevaisuuteen sopeutumisessa. Näkökulmaa haluttiin sisällyttää sekä yksilö- että perhetyöhön järjestämällä voimavaroihin keskittyvät tapaamiset. Ohjaajat painottivat myös halua lisätä asiakkaan osallistamista – tukien samalla hänen kykyään ymmärtää oma tilanteensa sekä roolinsa osana työskentelyä. Tähän tarkoitukseen suunniteltiin hyödynnettävän nuorten kanssa tehtävää viikkosuunnitelmaa ja -tiivistelmää sekä säännöllisempiä keskusteluja nuorten kanssa.
Tämän tutkimuksen tulosten perusteella vastaanottokodin arviointi- ja ohjaustyötä voidaan toteuttaa ja vahvistaa salutogeneesin teoriaa soveltamalla. Tämä on aikaisemman tutkimustiedon perusteella omiaan vahvistamaan nuoren koherenssin tunnetta, selviytymistä ja koettua hyvinvointia. Salutogeneesi tarjoaakin kiireellisiin sijoituksiin näkökulman, jota kokeilla painopisteen siirtämisessä kohti ennalta ehkäisyä ja parantavia tekijöitä vastattaessa nuorten ajankohtaisiin hyvinvointihaasteisiin.