Suuhygienistiopiskelijoiden kokemuksia digitaalisen ohjausmenetelmän käytöstä potilaan suun omahoidon ohjauksessa
Immonen, Suvi; Takkunen, Suvi (2020)
Immonen, Suvi
Takkunen, Suvi
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002292877
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002292877
Tiivistelmä
Teknologian käytön lisääntyessä suun terveydenhuoltoon voidaan kehittää uusia toimintatapoja, joilla lisätä hoidon vaikuttavuutta. Digitaalisuuden lisääntyessä potilaiden osallistumisen merkitys kasvaa ja potilaille tarjotaan enemmän tietoa sekä vastuuta oman terveytensä ylläpidosta. Suuhygienistin työssä yksi merkittävistä tehtävistä on potilaiden suun omahoidon ohjaus, sillä päivittäinen suun hoito on avainasemassa suusairauksien ennaltaehkäisyssä. Digitaalisten ohjausmenetelmien kehittäminen tuo uusia mahdollisuuksia ohjauksen toteuttamiseen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata suuhygienistiopiskelijoiden kokemuksia digitaalisesta suun omahoidon ohjauksesta. Tavoitteena oli saada tietoa, jota voidaan hyödyntää digitaalisen ohjausmenetelmän käytössä potilaan suun omahoidon ohjauksessa. Lisäksi tavoitteena oli kehittää sen käyttöä osana Savonian suuhygienistiopiskelijoiden suorittamaa kliinistä harjoittelua Pohjois-Savon Sairaanhoitopiirin hammaslääketieteen opetusklinikalla. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joka toteutettiin ryhmähaastatteluina. Haastatteluita järjestettiin kaksi ja haastateltavia tutkimukseen osallistui yhteensä seitsemän suuhygienistiopiskelijaa. Aineiston analyysissä käytettiin aineistolähtöistä sisällön analyysiä.
Tutkimustulosten mukaan suuhygienistiopiskelijat ovat käyttäneet digitaalista ohjausmenetelmää osana potilaan suuygienian ohjausta välineiden ja tekniikoiden opettamiseen sekä ohjauksen vahvistamiseen. Suukameran käyttö vaatii opiskelijoiden mukaan ennakoivaa toimintaa ja ergonomian huomioimista, vaikka itse kuvausjärjestelmän käyttö onkin helppoa ja yksinkertaista. Tulosten mukaan uuden menetelmän käyttö oli aiheuttanut opiskelijoiden keskuudessa ennakkoluuloja. He kokivat muun muassa mentelmän käytön aloittamisen vaikeaksi ja pohtivat potilaiden suhtautumista sen käyttöön. Ennakkoluulot olivat kuitenkin osoittautuneet turhiksi. Potilaiden asenteet uutta menetelmää kohtaan olivat olleet pääosin myönteisiä. Esille tuli myös se, että digitaalisen ohjausementelmän käyttö vaikuttaa opiskelijoiden ohjausosaamiseen tehden ohjauksesta ilmaisultaan ja sisällöltään tarkempaa.
Tutkimustuloksia voidaan jatkossa hyödyntää, kun kehitetään digitaalisen ohjausmenetelmän käyttöä osana suuhygienistiopiskelijoiden kliinistä harjoittelua. Tutkimuksemme tarjoaa myös kokemusperäistä tietoa sen käytöstä muille suun terveydenhuollon ammattilaisille. Jatkotutkimusta olisi mahdollista tehdä esimerkiksi potilaiden näkökulmasta.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata suuhygienistiopiskelijoiden kokemuksia digitaalisesta suun omahoidon ohjauksesta. Tavoitteena oli saada tietoa, jota voidaan hyödyntää digitaalisen ohjausmenetelmän käytössä potilaan suun omahoidon ohjauksessa. Lisäksi tavoitteena oli kehittää sen käyttöä osana Savonian suuhygienistiopiskelijoiden suorittamaa kliinistä harjoittelua Pohjois-Savon Sairaanhoitopiirin hammaslääketieteen opetusklinikalla. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joka toteutettiin ryhmähaastatteluina. Haastatteluita järjestettiin kaksi ja haastateltavia tutkimukseen osallistui yhteensä seitsemän suuhygienistiopiskelijaa. Aineiston analyysissä käytettiin aineistolähtöistä sisällön analyysiä.
Tutkimustulosten mukaan suuhygienistiopiskelijat ovat käyttäneet digitaalista ohjausmenetelmää osana potilaan suuygienian ohjausta välineiden ja tekniikoiden opettamiseen sekä ohjauksen vahvistamiseen. Suukameran käyttö vaatii opiskelijoiden mukaan ennakoivaa toimintaa ja ergonomian huomioimista, vaikka itse kuvausjärjestelmän käyttö onkin helppoa ja yksinkertaista. Tulosten mukaan uuden menetelmän käyttö oli aiheuttanut opiskelijoiden keskuudessa ennakkoluuloja. He kokivat muun muassa mentelmän käytön aloittamisen vaikeaksi ja pohtivat potilaiden suhtautumista sen käyttöön. Ennakkoluulot olivat kuitenkin osoittautuneet turhiksi. Potilaiden asenteet uutta menetelmää kohtaan olivat olleet pääosin myönteisiä. Esille tuli myös se, että digitaalisen ohjausementelmän käyttö vaikuttaa opiskelijoiden ohjausosaamiseen tehden ohjauksesta ilmaisultaan ja sisällöltään tarkempaa.
Tutkimustuloksia voidaan jatkossa hyödyntää, kun kehitetään digitaalisen ohjausmenetelmän käyttöä osana suuhygienistiopiskelijoiden kliinistä harjoittelua. Tutkimuksemme tarjoaa myös kokemusperäistä tietoa sen käytöstä muille suun terveydenhuollon ammattilaisille. Jatkotutkimusta olisi mahdollista tehdä esimerkiksi potilaiden näkökulmasta.