”Mikä meininki, mikset ollu paikalla?” : Kotoa poistuminen nuoren näkökulmasta

Abstract

Nuoruudessa useat syyt voivat johtaa syrjäytymiseen ja opintojen ulkopuolelle jäämiseen. Nuoruuden kehitystehtävät, identiteetin kehittyminen ja yhteiskunnan normeihin sopeutuminen voivat aiheuttaa ahdistusta. Kaikki nuoret eivät ole valmiita tekemään yhteiskunnan odottamia kestäviä koulutukseen ja ammattiin liittyviä valintoja ennen kahtakymmentä ikävuotta. Opinnäytetyössämme tarkastelimme nuorten toistuvia kotoa poistumisen vaikeuksia, jotka hankaloittavat opintoihin kiinnittymistä.

Tarkoituksena oli selvittää nuorten omien kokemuksien pohjalta tekijöitä kotoa poistumisen haasteiden taustalla. Aihe opinnäytetyölle muodostui yhteistyökumppanimme, Nuori Osallisena Verkostomaisessa Ammatillisessa Kuntoutuksessa (NOVAK) -hankkeen, tarpeen mukaisesti. NOVAK on Kelan rahoittama Stadin ammattiopiston, Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Kuntoutussäätiön yhteishanke, jonka tarkoituksena on kehittää nuorten aikuisten koulutukseen kiinnittymistä tukeva kuntoutuspalvelu.

Opinnäytetyössä hyödynnettiin kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmiä. Teoriaperustana toimi ihmislähtöinen Gary Kielhofnerin Inhimillisen toiminnan malli, (the Model of Human Occupation, MOHO) ja aineistonkeruumenetelmänä malliin pohjaava Toimintahistoriaa ja toimintakykyä arvioiva haastattelu, OPHI-II (Occupational Performance History Interview), jonka avulla haastateltiin NOVAK-hankkeen nuoria. Haastatteluaineistosta tehtiin sisällön analyysia teoriaohjaavaa analyysitapaa käyttäen.

Tuloksista kävivät ilmi nuorten kotoa poistumiseen vaikuttavina tekijöinä toiminnan säännöllisyys, mielekäs toiminta, onnistumisen- ja epäonnistumisen kokemukset, ajattelumallit ja itsesäätely, muutokset elämäntilanteissa, sosiaaliset tilanteet, sosiaalipalvelut ja psykiatrinen kuntoutus, opiskeluun liittyvät ympäristöt sekä läheiset ihmissuhteet. Teemojen mukaiset kotoa poistumista estävät ja tukevat tekijät liittyivät MOHO:n käsitteiden mukaisesti nuorten ympäristöön, tahtoon ja tottumukseen, sekä toisaalta osallistumiseen, toiminnalliseen identiteettiin, toiminnalliseen mukautumiseen ja suorituskykyyn.

Tulevaisuudessa olisi mahdollista toteuttaa opinnäytetyössä saatuihin tekijöihin perustuva arviointimenetelmä nuorille, joilla on kotoa poistumisen haasteita. Opinnäytetyön tuloksia voitaisiin hyödyntää tulevien nuoria tukevien hankkeiden suunnittelussa, sekä nuorten kanssa työskentelyssä sosiaali- ja terveyspalveluissa ja vapaaehtoistoiminnassa.

The purpose of this study was to look into the factors concerning young adults having difficulties leaving the house each day to attend their studies or low threshold rehabilitation services. There are many obstacles which might affect a young person’s engagement in their studies. It has been noted that the expectations of society can be too high for people in their twenties to make important decisions about their future careers.

The thesis was made in collaboration with NOVAK which is a joint project with Helsinki Vocational College, The Rehabilitation Foundation and Metropolia University of Applied Sciences, and funded by Kela, the Social Insurance Institution of Finland. The topic of the study was formed based on the project’s needs. The project was interested in understanding the factors behind the struggle the young adults were facing when leaving the house to participate in a social group or an individual rehabilitation activity organized by the project.

This study was conducted using qualitative methods. Gary Kielhofner’s Model of Human Occupation (MOHO) was utilized throughout the progress of the study. The data was collected using the MOHO-based Occupational Performance History Interview (OPHI-II). Interviews were carried out with young adults taking part in the project.

As a result, we found nine factors preventing and supporting young adults leaving the house. Those factors were regular daily activities, meaningful occupations, experiences of success, emotional skills and patterns of thinking, changes in life situations, social interaction, social services and psychiatric rehabilitation, study related environments and relationships with family and friends. Based on the results, it can be concluded that factors supporting and preventing leaving the house were linked with the MOHO concepts; environment, volition and habituation. Participation, occupational identity, occupational adaptation and performance capacity were also included within the supporting and preventing factors.

In the future, it could be useful to create an occupational therapy assessment tool for young adults who struggle to leave the house each day based on factors found in this thesis. Social and health care work, volunteer work and projects that aim to support young adults are examples of the areas in which the knowledge produced in this thesis could be beneficially applied.