MET-toiminnan hyödyt
Savolainen, Sonja; Jokikokko, Jasmin (2020)
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003163473
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003163473
Tiivistelmä
MET -lyhenne tulee sanoista Medical Emergency Team. MET-ryhmän tarkoituksena on parantaa potilasturvallisuutta vuodeosastoilla aloittamalla asianmukainen tehohoito ajoissa. Toiminnalla pyritään vähentämään sydänpysähdyksiä, sairaalakuolleisuutta ja siirtoja teho-osastolle
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä hyötyä MET-toiminnasta on aikuispotilaille ja hoitohenkilökunnalle. Tavoitteena oli koota ajankohtainen tieto MET-toiminnan hyödyistä aikuispotilaille ja hoitohenkilökunnalle, sekä hyödyntää tietoa MET-toiminnan arvioinnissa ja kehittämisessä.
Opinnäytetyö on tehty kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Elektroninen tiedonhaku tehtiin PubMed, Cochrane-, Medic-, Elsevier-, sekä Ebscon CINAHL ja Melinda -tietokannoista ja manuaalinen haku Hoitotiede, Tehohoito ja Tutkiva hoitotyö -lehdistä. Yhteensä katsaukseen valikoitui 17 sisäänottokriteerit täyttävää tutkimusta vuosilta 2009-2019. Tutkimuksista yksi oli suomalainen ja loput kansainvälisiä. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä induktiivisen analyysin perustein.
Tutkimustulosten mukaan MET-toiminnasta saatavia hyötyjä aikuispotilaille löytyi useita. Sairaalan sisäinen kuolleisuus laski tutkimusjaksojen aikana verrattuna aiempaan. DNR-päätösten eli elvytyskieltojen (Suomessa myös EIE eli ei elvytetä) määrä nousi, sekä teho-osaston ulkopuolisten sydänpysähdysten ja elvytyshälytysten määrä väheni. Kaikissa tutkimuksissa sydänpysähdysten määrän lasku ei kuitenkaan ollut marginaalisesti merkittävä tai sydänpysähdysten määrä oli laskussa jo ennen tutkimusjaksoa. MET-hälytysten määrä nousi tutkimusjaksojen etenemisen, toiminnan kehittymisen ja automaattisten mittareiden integraation myötä. Hälytysten määrän noustessa sydänpysähdysten määrä laski. Suunnittelemattomien potilassiirtojen määrä teho-osastolle laski, eikä potilaiden tila ollut siirrettäessä yhtä kriittinen kuin aiemmin. NEWS-pisteiden laskenta, MET-toiminnan käynnistyminen ja sen kehittyminen nopeuttivat avun pyytämistä potilaan tilan heikentyessä. MET-sairaaloissa potilaiden vitaalielintoimintoja seurattiin tarkemmin, mikä näkyi myös arvojen kirjaamisen lisääntymisenä.
MET-toiminta koettiin hyödylliseksi myös hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Pääosin hoitajat arvostivat MET-toimintaa, eivätkä kokeneet sen lisänneen työtaakkaa. Hoitohenkilökunta koki oppineensa havaitsemaan potilaan tilan heikentymisen merkit varhain ja hoitamaan kriittisesti sairaita potilaita teho-osaston ulkopuolella. MET-interventiot koettiin hyödyllisiksi, sillä ne paran-sivat hoitajien taitoja potilaiden hoidossa ja niiden koettiin helpottavan potilaan valvontaa hälytyksen jälkeen.
Jatkotutkimusaiheena voisi olla MET-ryhmän toiminta potilaiden näkökulmasta sekä miten he kokivat tilanteen. Myös MET-toiminnassa olevien hoitajien kokemuksia hyödyllisyydestä ja toimivuudesta olisi hyvä verrata vuodeosaston henkilökunnan ajatuksiin.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä hyötyä MET-toiminnasta on aikuispotilaille ja hoitohenkilökunnalle. Tavoitteena oli koota ajankohtainen tieto MET-toiminnan hyödyistä aikuispotilaille ja hoitohenkilökunnalle, sekä hyödyntää tietoa MET-toiminnan arvioinnissa ja kehittämisessä.
Opinnäytetyö on tehty kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Elektroninen tiedonhaku tehtiin PubMed, Cochrane-, Medic-, Elsevier-, sekä Ebscon CINAHL ja Melinda -tietokannoista ja manuaalinen haku Hoitotiede, Tehohoito ja Tutkiva hoitotyö -lehdistä. Yhteensä katsaukseen valikoitui 17 sisäänottokriteerit täyttävää tutkimusta vuosilta 2009-2019. Tutkimuksista yksi oli suomalainen ja loput kansainvälisiä. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä induktiivisen analyysin perustein.
Tutkimustulosten mukaan MET-toiminnasta saatavia hyötyjä aikuispotilaille löytyi useita. Sairaalan sisäinen kuolleisuus laski tutkimusjaksojen aikana verrattuna aiempaan. DNR-päätösten eli elvytyskieltojen (Suomessa myös EIE eli ei elvytetä) määrä nousi, sekä teho-osaston ulkopuolisten sydänpysähdysten ja elvytyshälytysten määrä väheni. Kaikissa tutkimuksissa sydänpysähdysten määrän lasku ei kuitenkaan ollut marginaalisesti merkittävä tai sydänpysähdysten määrä oli laskussa jo ennen tutkimusjaksoa. MET-hälytysten määrä nousi tutkimusjaksojen etenemisen, toiminnan kehittymisen ja automaattisten mittareiden integraation myötä. Hälytysten määrän noustessa sydänpysähdysten määrä laski. Suunnittelemattomien potilassiirtojen määrä teho-osastolle laski, eikä potilaiden tila ollut siirrettäessä yhtä kriittinen kuin aiemmin. NEWS-pisteiden laskenta, MET-toiminnan käynnistyminen ja sen kehittyminen nopeuttivat avun pyytämistä potilaan tilan heikentyessä. MET-sairaaloissa potilaiden vitaalielintoimintoja seurattiin tarkemmin, mikä näkyi myös arvojen kirjaamisen lisääntymisenä.
MET-toiminta koettiin hyödylliseksi myös hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Pääosin hoitajat arvostivat MET-toimintaa, eivätkä kokeneet sen lisänneen työtaakkaa. Hoitohenkilökunta koki oppineensa havaitsemaan potilaan tilan heikentymisen merkit varhain ja hoitamaan kriittisesti sairaita potilaita teho-osaston ulkopuolella. MET-interventiot koettiin hyödyllisiksi, sillä ne paran-sivat hoitajien taitoja potilaiden hoidossa ja niiden koettiin helpottavan potilaan valvontaa hälytyksen jälkeen.
Jatkotutkimusaiheena voisi olla MET-ryhmän toiminta potilaiden näkökulmasta sekä miten he kokivat tilanteen. Myös MET-toiminnassa olevien hoitajien kokemuksia hyödyllisyydestä ja toimivuudesta olisi hyvä verrata vuodeosaston henkilökunnan ajatuksiin.