Päijät-Hämeen hyvinvointikertomusten nykytila ja kehittämisehdotukset

Abstract

Kunnat ovat lain mukaan velvoitettuja seuraamaan kuntalaistensa hyvinvointia ja terveyttä. Kuntien tulee valmistella kerran valtuustokaudessa laaja hyvinvointikertomus, johon kootaan eri tietolähteistä saatua tietoa ja joka kuvastaa kuntalaisten hyvinvointia, terveyttä ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä. Laaja hyvinvointikertomus tulee hyväksyttää kunnanvaltuustolla joka valtuustokausi.

Tässä opinnäytetyössä toteutettiin sähköinen kysely Päijät-Hämeen hyvinvointiverkostoon kuuluville hyvinvointikoordinaattoreille tai vastaavassa työssä oleville, jotka ovat olleet mukana kuntansa hyvinvointikertomuksen tekemisessä. Kuntia ja hyvinvointikoordinaattoreita oli yhteensä 12. Kyselyyn vastasi yhdeksän henkilöä. Kysely toteutettiin marras-joulukuussa 2019. Kyselyssä oli kuusi laadullista kysymystä ja yksi määrällinen kysymys. Kyselyn tulokset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Määrällinen kysymys analysoitiin Excel-ohjelmalla.

Tuloksista käy ilmi, että hyvinvointikertomusprosessin tämänhetkisessä tilanteessa oli kuntien välillä eroja. Osassa kunnista oli selkeät suunnitelmat, miten prosessi etenee lähitulevaisuudessa, osassa kunnista tarkkoja suunnitelmia ei vielä ollut. Hyvinvointikertomusprosessiin osallistuu kunnissa useampi toimija ja lähteitä on käytetty monipuolisesti. Kuntalaisia on ollut mukana prosessissa vaihtelevasti. Osassa kunnista kuntalaisia ei ole ollut prosessissa mukana. Osa kunnista on osallistanut kuntalaisia muun muassa neuvostojen, järjestöjen, erilaisten kyselyiden ja avointen tilaisuuksien kautta. Suurimpina haasteina prosessissa on toimijoiden motivointi; työ tehdään usein oman päivätyön lisäksi. Haasteita tuottivat myös aikataulujen sovittaminen, sähköisten työvälineiden käyttö ja tiedon kerääminen eri paikoista tiiviiksi, mutta kattavaksi paketiksi. Kehittämisideat liittyivät vahvasti todettuihin haasteisiin: prosessi kannattaisi aloittaa aikaisemmin, toimijoita ja kuntalaisia tulisi ottaa aktiivisemmin mukaan ja vastuutahojen pitäisi olla selkeämpiä.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kyselystä näkyy, miten kunnat menevät eri sykleissä ja hyvinvointikertomusprosessin suunnitelmat ovat toisilla selkeämmät kuin toisilla. Vastauksissa näkyy myös työkokemuksen tuoma viisaus haasteiden ja kehittämisideoiden suhteen. Tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia ja selvittää paikalliset hyvinvoinnin lähtökohdat, edellytykset ja puutteet sekä miettiä mahdollisia parannuskeinoja.