Vakuutuskorvauksiin kohdistuvat väärinkäytökset
Lehtomaa, Vilja (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003274004
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003274004
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni käsitellään vakuutusyhtiöiden maksamiin vakuutuskorvauksiin kohdistuvia väärinkäytöksiä. Väärinkäytökset käsittävät tässä työssä vakuutussopimuslain tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin ja vilpin sekä rikoslain vakuutuspetoksen ja petoksen. Idea tähän opinnäytetyöhön syntyi tekijän kiinnostuksesta vakuutusalaa kohtaan sekä Suomen petosrikollisuuden tilannetta kohtaan.
Työ on toteutettu käyttäen lainopillista menetelmää sekä laadullista tutkimusmenetelmää. Lähteinä teoriaan on käytetty ensisijaisesti lainsäädäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Lisäksi työssä on hyödynnetty vakuutusalan itsesääntelyä sekä ajankohtaisia artikkeleita. Vakuutustutkijoiden haastattelun avulla työhön tuodaan vakuutusyhtiöiden näkökulmaa. Vakuutustutkijoita on haastateltu kolmesta eri vakuutusyhtiöstä.
Tarkempana tutkimusongelmana on selvittää millaisia väärinkäytökset ovat kokonaisuudessaan ja mihin vakuutuslajeihin ne kohdistuvat eniten. Tuomioistuimiin päätyy vain pieni osa vakuutusyhtiöissä havaituista väärinkäytöksistä, joten julkisiin tilastoihin voidaan perustaa vain sinne asti selvinneet tapaukset. Vakuutustutkijoiden haastattelu avaa enemmän sitä, millaisia ovat myös ne tapaukset, jotka jäävät vakuutusyhtiön sisäisesti käsiteltäväksi. Lisäksi työssä avataan sitä, minkä verran ja perustetta sille, missä tapauksessa väärinkäytös viedään eteenpäin viranomaisille ja miten vakuutusyhtiöt ennaltaehkäisevät näitä väärinkäytöksiä.
Vakuutuslajeittan eniten väärinkäytöksiä kohdistuu ajoneuvovakuutuksiin, sen jälkeen yleisimmät ovat kotitalous- ja esinevahingot. Tyypillisissä tapauksissa vahingon laajuutta vääristellään, tekaistaan vahinko, tai vakuutus otetaan vasta tapahtuman jälkeen. Jokainen väärinkäytös arvioidaan tapauskohtaisesti sen viemisessä eteenpäin viranomaisille. Väärinkäytöksiä ennaltaehkäistään alan oman rekisterien avulla, sekä lisäselvityspyynnöillä esimerkiksi pyytämällä kuitteja tai ottamalla esineet tarkastuksiin.
Työ on toteutettu käyttäen lainopillista menetelmää sekä laadullista tutkimusmenetelmää. Lähteinä teoriaan on käytetty ensisijaisesti lainsäädäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Lisäksi työssä on hyödynnetty vakuutusalan itsesääntelyä sekä ajankohtaisia artikkeleita. Vakuutustutkijoiden haastattelun avulla työhön tuodaan vakuutusyhtiöiden näkökulmaa. Vakuutustutkijoita on haastateltu kolmesta eri vakuutusyhtiöstä.
Tarkempana tutkimusongelmana on selvittää millaisia väärinkäytökset ovat kokonaisuudessaan ja mihin vakuutuslajeihin ne kohdistuvat eniten. Tuomioistuimiin päätyy vain pieni osa vakuutusyhtiöissä havaituista väärinkäytöksistä, joten julkisiin tilastoihin voidaan perustaa vain sinne asti selvinneet tapaukset. Vakuutustutkijoiden haastattelu avaa enemmän sitä, millaisia ovat myös ne tapaukset, jotka jäävät vakuutusyhtiön sisäisesti käsiteltäväksi. Lisäksi työssä avataan sitä, minkä verran ja perustetta sille, missä tapauksessa väärinkäytös viedään eteenpäin viranomaisille ja miten vakuutusyhtiöt ennaltaehkäisevät näitä väärinkäytöksiä.
Vakuutuslajeittan eniten väärinkäytöksiä kohdistuu ajoneuvovakuutuksiin, sen jälkeen yleisimmät ovat kotitalous- ja esinevahingot. Tyypillisissä tapauksissa vahingon laajuutta vääristellään, tekaistaan vahinko, tai vakuutus otetaan vasta tapahtuman jälkeen. Jokainen väärinkäytös arvioidaan tapauskohtaisesti sen viemisessä eteenpäin viranomaisille. Väärinkäytöksiä ennaltaehkäistään alan oman rekisterien avulla, sekä lisäselvityspyynnöillä esimerkiksi pyytämällä kuitteja tai ottamalla esineet tarkastuksiin.