Alikasvospuusto laserkeilausaineistossa : Hirvaan opetusmetsä
Lohi, Juho (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004014303
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004014303
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tehtiin tutkimus, jonka tavoitteena oli löytää luotettava tapa tulkita alikasvospuustoa laserkeilausaineistosta. Tavoitteena oli luoda malli, jonka avulla voidaan kehittää digitaalisia työkaluja metsätalouden suunnitteluun, erityisesti tapauksiin, joissa valtapuuston alla oleva taimiaines tulee ottaa huomioon. Tällaisia tapauksia voivat olla esimerkiksi ennakkoraivaustarpeen määritys, riistatiheikköjen sijoittelu tai peitteisen metsänkasvatuksen edellytysten arviointi.
Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Virtuaalimetsä 2.0 -hanke, jonka tavoitteena on kehittää Virtuaalimetsä-sovellusta. Toimeksiantajan tavoite tutkimukselle oli selvittää, voidaanko laserkeilausaineiston korkeusarvoja hyödyntää alikasvoksen mallintamisessa.
Tutkimuksessa käytettiin referenssiaineistona Lapin ammattikorkeakoulun metsätalousinsinööriopiskelijoiden keräämää puustotietoaineistoa Hirvaan opetusmetsästä Rovaniemeltä. Aineisto sisälsi puustotiedot 315 taimikkokoealalta. Tutkittava laserkeilausaineisto oli Maanmittauslaitoksen harvapulssisella keilausmenetelmällä tuottama aineisto. Aineistoja verrattiin keskenään tarkastelemalla niiden antamien pituusarvojen erotuksia.
Parhaimmillaan tutkituista ennusteista onnistui 27 prosenttia. Tulokset olivat harhaisia, ja niiden keskihajonta oli suuri. Tulokset osoittavat, että pelkän laserkeilausaineiston avulla ei voida ennustaa alikasvospuustoa. Tulosta selittäviä tekijöitä ovat harvapulssinen laserkeilausaineisto ja maanpinnan epätasaisuudet.
Tutkimuksessa ei löydetty luotettavaa tapaa tulkita alikasvospuustoa laserkeilausaineistosta. Johtopäätöksenä todetaan, että harvapulssinen laserkeilausmenetelmä ei kykene erottamaan riittävästi alikasvospuuston piirteitä pääjakson alapuolelta. Saman tutkimuksen toteuttaminen tiheäpulssisella laserkeilausaineistolla voisi antaa paremman tuloksen.
Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Virtuaalimetsä 2.0 -hanke, jonka tavoitteena on kehittää Virtuaalimetsä-sovellusta. Toimeksiantajan tavoite tutkimukselle oli selvittää, voidaanko laserkeilausaineiston korkeusarvoja hyödyntää alikasvoksen mallintamisessa.
Tutkimuksessa käytettiin referenssiaineistona Lapin ammattikorkeakoulun metsätalousinsinööriopiskelijoiden keräämää puustotietoaineistoa Hirvaan opetusmetsästä Rovaniemeltä. Aineisto sisälsi puustotiedot 315 taimikkokoealalta. Tutkittava laserkeilausaineisto oli Maanmittauslaitoksen harvapulssisella keilausmenetelmällä tuottama aineisto. Aineistoja verrattiin keskenään tarkastelemalla niiden antamien pituusarvojen erotuksia.
Parhaimmillaan tutkituista ennusteista onnistui 27 prosenttia. Tulokset olivat harhaisia, ja niiden keskihajonta oli suuri. Tulokset osoittavat, että pelkän laserkeilausaineiston avulla ei voida ennustaa alikasvospuustoa. Tulosta selittäviä tekijöitä ovat harvapulssinen laserkeilausaineisto ja maanpinnan epätasaisuudet.
Tutkimuksessa ei löydetty luotettavaa tapaa tulkita alikasvospuustoa laserkeilausaineistosta. Johtopäätöksenä todetaan, että harvapulssinen laserkeilausmenetelmä ei kykene erottamaan riittävästi alikasvospuuston piirteitä pääjakson alapuolelta. Saman tutkimuksen toteuttaminen tiheäpulssisella laserkeilausaineistolla voisi antaa paremman tuloksen.