Metabolista oireyhtymää sairastavien potilaiden omahoitajaohjauksen kehittäminen Vanhan Vaasan sairaalassa
Niemi, Jussi; Hämäläinen, Petri (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004064541
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004064541
Tiivistelmä
Metabolinen oireyhtymä ja keskivartalolihavuus on lisääntynyt räjähdysmäisesti viime vuosikymmenen aikana suomalaisen väestön keskuudessa. Skitsofreniaa sairastavilla potilailla metabolisen oireyhtymän esiintyvyys on korkeampi muuhun väestöön verrattuna. Tämän tutkimuksen toteutus lähti tarpeesta selvittää metabolista oireyhtymää sairastavien potilaiden omahoitajaohjauksen nykytilaa ja kehittämiskohteita Vanhan Vaasan sairaalassa. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ja kehittää metabolisen oireyhtymän omahoitajaohjausta kohdeorganisaatiossa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui aihesanojen perusteella tehtyihin tietokantahakuihin Medic-, Cinahl- ja PubMed-tietokannoissa. Keskeisiä aihesanoja olivat skitsofrenia, masennus, metabolinen oireyhtymä, potilasohjaus ja omahoitajaohjaus. Teoreettisen viitekehyksen perusteella tutkimusta varten luotiin tutkimuksen kannalta oleelliset tutkimusongelmat. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin viideltä sairaalan diabetesvastaavalta ja koko sairaalan diabeteshoitajalta teemahaastatteluna. Haastatteluaineisto litteroitiin ja analysoitiin käyttämällä induktiivista sisällönanalyysimenetelmää.
Tutkimustuloksista voitiin tehdä johtopäätöksinä seuraavia havaintoja. Potilasohjaus on kohdeorganisaation yksiköissä vahvasti omahoitajariippuvaista. Elintapaohjaus jää turhan usein omahoitajilta toteuttamatta, ja se on usein jäänyt osastojen diabetesvastaavien vastuulle. Työnjakoa omahoitajien ja diabetesvastaavien välillä tulisi selkeyttää. Hoitajien tiedollisen epävarmuuden nähtiin olevan myös suhteessa elintapaohjauksen aktiivisuuteen. Hoitajien ammatilliset valmiudet potilasohjaukseen koettiin tärkeäksi ja ohjauksen kannalta on tärkeää, että hoitajien tiedollisia valmiuksia ylläpidetään. Pitkäaikaisen oikeuspsykiatrisen potilaan hoidossa tulisi elintapaohjaus aloittaa jo aikaisemmassa vaiheessa hoitoa. Elintapaohjauksen tulisi olla myös pitkäjänteistä ja osana potilaiden arkea. Omahoitajien tulisi aktivoitua potilaidensa elintapaohjauksessa. Potilaita tulisi motivoida ja kannustaa itsensä hoitamiseen ja terveellisten elintapojen tavoitteluun. Moniammatillisen yhteistyön kehittäminen koettiin myös tärkeäksi.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui aihesanojen perusteella tehtyihin tietokantahakuihin Medic-, Cinahl- ja PubMed-tietokannoissa. Keskeisiä aihesanoja olivat skitsofrenia, masennus, metabolinen oireyhtymä, potilasohjaus ja omahoitajaohjaus. Teoreettisen viitekehyksen perusteella tutkimusta varten luotiin tutkimuksen kannalta oleelliset tutkimusongelmat. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin viideltä sairaalan diabetesvastaavalta ja koko sairaalan diabeteshoitajalta teemahaastatteluna. Haastatteluaineisto litteroitiin ja analysoitiin käyttämällä induktiivista sisällönanalyysimenetelmää.
Tutkimustuloksista voitiin tehdä johtopäätöksinä seuraavia havaintoja. Potilasohjaus on kohdeorganisaation yksiköissä vahvasti omahoitajariippuvaista. Elintapaohjaus jää turhan usein omahoitajilta toteuttamatta, ja se on usein jäänyt osastojen diabetesvastaavien vastuulle. Työnjakoa omahoitajien ja diabetesvastaavien välillä tulisi selkeyttää. Hoitajien tiedollisen epävarmuuden nähtiin olevan myös suhteessa elintapaohjauksen aktiivisuuteen. Hoitajien ammatilliset valmiudet potilasohjaukseen koettiin tärkeäksi ja ohjauksen kannalta on tärkeää, että hoitajien tiedollisia valmiuksia ylläpidetään. Pitkäaikaisen oikeuspsykiatrisen potilaan hoidossa tulisi elintapaohjaus aloittaa jo aikaisemmassa vaiheessa hoitoa. Elintapaohjauksen tulisi olla myös pitkäjänteistä ja osana potilaiden arkea. Omahoitajien tulisi aktivoitua potilaidensa elintapaohjauksessa. Potilaita tulisi motivoida ja kannustaa itsensä hoitamiseen ja terveellisten elintapojen tavoitteluun. Moniammatillisen yhteistyön kehittäminen koettiin myös tärkeäksi.