Tukiasumisen merkitys mielenterveyskuntoutujien elämänhallintaan : ”Mä tykkään mun elämästä ihan hirveesti – tai siis ihan normaalisti”
Lindsberg, Liisa; Mäkitaipale, Laura (2020)
Lindsberg, Liisa
Mäkitaipale, Laura
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004084764
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004084764
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää mielenterveyskuntoutujien kokemuksia tukiasunnossa asumisesta Lilinkotisäätiössä. Helsingissä toimiva Lilinkotisäätiö tarjoaa asumispalveluita ja kuntoutusta pitkäaikaisista mielenterveyden häiriöistä kärsiville henkilöille. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa kokemusperäistä tietoa asukkaiden arjesta, saadusta tuesta ja näiden tekijöiden merkityksestä elämänhallintaan.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimii elämänhallinta ja sosiaalinen tuki. Elämänhallinnan voidaan ajatella olevan sisäisten ja ulkoisten tekijöiden vuorovaikutuksesta syntyvä kokemus. Sisäinen elämänhallinta näyttäytyy ihmisen kykynä sopeutua hänelle tapahtuviin asioihin. Ulkoisella elämänhallinnalla viitataan aineellisesti ja henkisesti turvattuun asemaan. Sosiaalinen tuki voi olla henkistä tukea, arviointitukea, tiedollista tai konkreettista tukea. Elämänhallintaan sisältyvät arjen taidot, jotka voidaan jakaa ravitsemukseen, raha-asioihin, turvallisuustaitoihin, lääkitykseen ja kodinhoitoon. Lilinkotisäätiön toimintaperiaatteeseen kuuluu toipumisorientaatio, jossa keskeistä on painottaa voimavaroja, osallisuutta sekä toiveikkuutta diagnoosien ja oireiden sijaan. Toipumisorientaatiosta käytetään myös nimitystä recovery-ajattelutapa.
Opinnäytetyötä varten haastateltiin neljää tukiasunnossa asuvaa henkilöä, joilla kaikilla oli pitkä asumishistoria erilaisissa laitoksissa, kuten sairaaloissa ja palveluasumisessa. Haastattelut tehtiin puolistrukturoidun teemahaastattelun keinoin yksilöhaastatteluina. Haastattelurunko jaettiin kolmeen teemaan: arkeen, elämänhallintaan ja sosiaaliseen tukeen. Haastattelut tehtiin anonyymisti ja ne litteroitiin analysointia varten. Analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua.
Jokaisen haastateltavan luona vierailee viikoittain asuntoluotsi, eli ohjaaja, jonka kanssa asukas käy läpi monenlaisia arkeen kuuluvia asioita liittyen ruokaan, siivoukseen, rahankäyttöön ja lääkkeisiin. Jokaisen haastateltavan kohdalla luotsin antama tuki nousi vahvasti esille. Luotsi on monelle myös tärkeä keskusteluapu ja tuki, johon ottaa yhteyttä erilaisissa tilanteissa. Haastatteluiden perusteella tukiasuntoon muuttaminen on edistänyt jokaisen haastateltavan hyvinvointia ja lisännyt elämänhallintaa. Jatkotutkimuksen kohteena voisi olla vertailla palveluasumisessa ja tukiasunnoissa asuvien kokemuksia keskenään sekä tuoda esille myös työntekijän näkökulman aiheeseen liittyen.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimii elämänhallinta ja sosiaalinen tuki. Elämänhallinnan voidaan ajatella olevan sisäisten ja ulkoisten tekijöiden vuorovaikutuksesta syntyvä kokemus. Sisäinen elämänhallinta näyttäytyy ihmisen kykynä sopeutua hänelle tapahtuviin asioihin. Ulkoisella elämänhallinnalla viitataan aineellisesti ja henkisesti turvattuun asemaan. Sosiaalinen tuki voi olla henkistä tukea, arviointitukea, tiedollista tai konkreettista tukea. Elämänhallintaan sisältyvät arjen taidot, jotka voidaan jakaa ravitsemukseen, raha-asioihin, turvallisuustaitoihin, lääkitykseen ja kodinhoitoon. Lilinkotisäätiön toimintaperiaatteeseen kuuluu toipumisorientaatio, jossa keskeistä on painottaa voimavaroja, osallisuutta sekä toiveikkuutta diagnoosien ja oireiden sijaan. Toipumisorientaatiosta käytetään myös nimitystä recovery-ajattelutapa.
Opinnäytetyötä varten haastateltiin neljää tukiasunnossa asuvaa henkilöä, joilla kaikilla oli pitkä asumishistoria erilaisissa laitoksissa, kuten sairaaloissa ja palveluasumisessa. Haastattelut tehtiin puolistrukturoidun teemahaastattelun keinoin yksilöhaastatteluina. Haastattelurunko jaettiin kolmeen teemaan: arkeen, elämänhallintaan ja sosiaaliseen tukeen. Haastattelut tehtiin anonyymisti ja ne litteroitiin analysointia varten. Analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua.
Jokaisen haastateltavan luona vierailee viikoittain asuntoluotsi, eli ohjaaja, jonka kanssa asukas käy läpi monenlaisia arkeen kuuluvia asioita liittyen ruokaan, siivoukseen, rahankäyttöön ja lääkkeisiin. Jokaisen haastateltavan kohdalla luotsin antama tuki nousi vahvasti esille. Luotsi on monelle myös tärkeä keskusteluapu ja tuki, johon ottaa yhteyttä erilaisissa tilanteissa. Haastatteluiden perusteella tukiasuntoon muuttaminen on edistänyt jokaisen haastateltavan hyvinvointia ja lisännyt elämänhallintaa. Jatkotutkimuksen kohteena voisi olla vertailla palveluasumisessa ja tukiasunnoissa asuvien kokemuksia keskenään sekä tuoda esille myös työntekijän näkökulman aiheeseen liittyen.