Röntgenlaitteiden käyttökoulutus virtuaalilasien avulla
Salo, Tomi (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004165133
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004165133
Tiivistelmä
Insinöörityön tavoitteena oli selvittää, miten virtuaalitodellisuutta voidaan hyödyntää ammattikorkeakoulun harjoitusluokissa tapahtuvissa röntgenlaiteharjoituksissa ennen röntgenhoitaja (AMK) -koulutukseen kuuluvia työharjoitteluja sekä mitä hyötyjä siitä olisi opiskelijoille. Työssä pyrittiin vertaamaan Siemens Healthineersin uutta virtuaalitodellisuus (virtual reality, VR) -koulutusta nykyiseen röntgenlaiteharjoitteluun ja fyysisen laitteen käyttöön. Tutkimus tehtiin perehtymällä virtuaalitodellisuuden ja röntgenlaitteiden teoriaan sekä haastattelemalla röntgenhoitajia.
Haastattelututkimus oli alun perin määrä toteuttaa Turun ammattikorkeakoulun röntgenhoitajaopiskelijoille, mutta muuttuneiden tilanteiden jälkeen tutkimukseen osallistui kolme röntgenhoitajaa ja yksi röntgenhoitajaopiskelija. Tästä huolimatta haastattelututkimus onnistui, ja tuloksena saatiin kvalitatiivista tietoa liittyen VR-koulutuksen mahdollisuuksiin. Työn tavoitteiden mukaisesti saatiin selvitettyä VR-käyttökoulutuksen hyötyjä opiskelijoille sekä miten rinnastettavissa uusi koulutus on nykyiseen röntgenlaiteharjoitteluun. Hyödyllisimmiksi asioiksi VR-koulutuksessa opiskelijoiden kannalta koettiin mahdollisuus harjoitusten toistoon, mahdollisimman stressitön harjoitteluympäristö sekä paremmat valmiudet työharjoitteluun.
Tulosten perusteella VR-käyttökoulutus ei ole täysin verrattavissa perinteiseen käyttökoulutukseen fyysisillä laitteilla, koska oikean röntgenlaitteen käsittely on huomattavasti raskaampaa ja stressaavampaa. Röntgenlaitteet ovat isoja ja suhteellisen painavia. Lisäksi kouluissa käytetyt laitteet ovat yleensä vanhoja.
Tutkimuksen perusteella röntgenlaitteiden VR-koulutus toisi merkittävästi lisäarvoa röntgenhoitajaopiskelijoiden koulutukseen. Virtuaalitodellisuus ei kuitenkaan kokonaan voi korvata nykyistä röntgenlaitteiden käyttökoulutusta, koska virtuaalitodellisuudella ja todellisuudella on liian paljon eroavaisuuksia. Ideaalitilanne olisi yhdistää molemmat käyttökoulutukset, sillä kummassakin on omat puutteensa ja VR-koulutuksella saataisiin minimoitua perinteisen koulutuksen puutteet. Tällöin virtuaalitodellisuusharjoittelua voisi olla esimerkiksi noin puolet koulussa tapahtuvasta röntgenlaiteharjoittelusta.
Haastattelututkimus oli alun perin määrä toteuttaa Turun ammattikorkeakoulun röntgenhoitajaopiskelijoille, mutta muuttuneiden tilanteiden jälkeen tutkimukseen osallistui kolme röntgenhoitajaa ja yksi röntgenhoitajaopiskelija. Tästä huolimatta haastattelututkimus onnistui, ja tuloksena saatiin kvalitatiivista tietoa liittyen VR-koulutuksen mahdollisuuksiin. Työn tavoitteiden mukaisesti saatiin selvitettyä VR-käyttökoulutuksen hyötyjä opiskelijoille sekä miten rinnastettavissa uusi koulutus on nykyiseen röntgenlaiteharjoitteluun. Hyödyllisimmiksi asioiksi VR-koulutuksessa opiskelijoiden kannalta koettiin mahdollisuus harjoitusten toistoon, mahdollisimman stressitön harjoitteluympäristö sekä paremmat valmiudet työharjoitteluun.
Tulosten perusteella VR-käyttökoulutus ei ole täysin verrattavissa perinteiseen käyttökoulutukseen fyysisillä laitteilla, koska oikean röntgenlaitteen käsittely on huomattavasti raskaampaa ja stressaavampaa. Röntgenlaitteet ovat isoja ja suhteellisen painavia. Lisäksi kouluissa käytetyt laitteet ovat yleensä vanhoja.
Tutkimuksen perusteella röntgenlaitteiden VR-koulutus toisi merkittävästi lisäarvoa röntgenhoitajaopiskelijoiden koulutukseen. Virtuaalitodellisuus ei kuitenkaan kokonaan voi korvata nykyistä röntgenlaitteiden käyttökoulutusta, koska virtuaalitodellisuudella ja todellisuudella on liian paljon eroavaisuuksia. Ideaalitilanne olisi yhdistää molemmat käyttökoulutukset, sillä kummassakin on omat puutteensa ja VR-koulutuksella saataisiin minimoitua perinteisen koulutuksen puutteet. Tällöin virtuaalitodellisuusharjoittelua voisi olla esimerkiksi noin puolet koulussa tapahtuvasta röntgenlaiteharjoittelusta.