Syvyysvaikutelma ja atmosfääriset efektit 2D-animaatiossa

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee 2D-animaation ympäristön syvyyttä ja atmosfäärisiä efektejä. Työ toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä, joka koostuu animaation syvyysvaikutelmaa lisääviä keinoja ja atmosfäärisiä efektejä esittelevästä teoriaosuudesta ja siihen pohjautuvasta 2,5D-animaatioprojektista. Työn tavoitteena oli selvittää olennaiset keinot animaation ympäristön syvyysvaikutelman lisäämiseen, tiedonkerääminen atmosfäärisistä efekteistä ja kokemuksen saaminen digitaalisen maalauksen soveltamisesta animaatioprojektissa.

Opinnäytetyössä syvyydellä tarkoitetaan vaikutelmaa tilasta ja etäisyydestä tasaisen ruudun sisällä. Atmosfääriset efektit viittaavat valonsirontaan liittyviin ilmiöihin. Animaation syvyysvaikutelmaa lisääviin keinoihin voidaan yhdistää perinteisen kuvan tekemisen ja videokuvauksen oppeja, joita sovelletaan tämän opinnäytetyön teoriaosuudessa. Teoriaosuudessa tarkastellaan syvyyden lisäämistä animaatiossa monitasotekniikan, kameran syväterävyyden, perspektiivien, valöörin, värin, kontrastin, valaistuksen ja atmosfääristen efektien avulla. Työssä kerrotaan myös, kuinka syvyysvaikutelmaa voidaan hyödyntää animaatiossa. Opinnäytetyö ei käsittele hahmoja, vaan se keskittyy animaation ympäristöön. Teoriaa havainnollistetaan osittain kuvien avulla.

Työssä käy ilmi, että syvyyden avulla voidaan ohjailla katsojan huomiota olennaisiin asioihin, tehdä animaatiosta visuaalisesti kiinnostavampi ja kertoa tarinaa. Atmosfäärisiä efektejä on valtava määrä, ja niiden avulla voidaan myös korostaa syvyysvaikutelmaa ja tunnelmaa. Efektien tarkastelu helpottaa niiden suunnittelua animaatiota varten.

Toiminnallisena osana toteutettiin 2,5D-animaatio teoriaa soveltaen. Animoitu kohtaus on lyhyt kamera-ajo digitaalisen maisemamaalauksen sisällä. Animaation läpikäynnin yhteydessä kerrotaan projektissa käytetyistä työkaluista ja menetelmistä. Projektissa havaitaan, että maalaus kannattaa pilkkoa eri tasoille kuvitustyön varhaisessa vaiheessa. Myös maalauksen kokoa kannattaa pohtia, koska kuva skaalautuu animaatiossa.

Monitasotekniikka on ehkä olennaisin keino lisätä syvyyttä animaatioon. Perinteisen kuvan tekemisen oppien ja atmosfääristen efektien lisääminen vahvistaa syvyysvaikutelmaa. Tiukka aikataulu vaikutti heikentävästi animaatioprojektin laatuun. Animaatio on kuitenkin kelvollinen esimerkki atmosfäärisen syvyyden käytöstä. Opinnäytetyön tiukempi rajaus olisi johtanut parempaan ja tiiviimpään tulokseen.

This final project concentrates on depth and atmospheric effects in 2D animation. The study includes a theoretical part and going through a 2.5D animation project. The aim of the final project was to gather information about ways to add depth in animation, atmospheric effects, and gaining experience of using a digital painting in an animation project.

In this study, depth is defined as the sense of space within a flat screen. Atmospheric effects refer to the phenomena of light scattering. The study is partially based on the theory of traditional image-making and cinematography. In the theoretical section, adding depth in animation is studied through the multiplane camera technique, depth of field, perspectives, value, color, contrast, lighting, and atmospheric effects. The thesis presents ways to use depth in animation. The final project does not concentrate on characters; instead, it deals with the environment of animation. The study gives examples partially through images.

The thesis shows that depth can be used to direct the audience’s eyes, to make an animation visually more interesting, and to tell a story. Atmospheric effects cover many things, and they can be used to highlight the sense of depth and the mood of a scene. Studying atmospherics facilitates the design process of the effects.

The 2.5D animation project is presented in the latter part of the study. The animated scene, which was made for the project, is a short tracking shot within a digitally painted landscape. The animation is influenced by the theoretical part. Going through the project includes presentation of tools and methods. The project shows that it is important to split the painting into separate layers during the early grayscale sketch phase. It is also important to consider the size of the painting because of the scaling of the image during the animation’s compositing process.

In conclusion, the multiplane camera technique is probably the most efficient way to implement depth in animation. Adding a combination of various traditional image-making techniques and atmospheric effects to the multiplane composition can magnify the sense of depth. The animation project was executed in a short amount of time causing the quality to drop. However, the animated scene is an acceptable example of atmospheric depth usage. Cropping the subject of the final project was a hard task. Focusing on fewer things would have brought better and more compact results.