Debriefingin tarve perioperatiivisessa hoitotyössä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää debriefingin tarve hoitotyöntekijöiden näkökulmasta erityisesti perioperatiivisen hoitotyön alueella. Lisäksi tarkoituksena on selvittää minkälaisia debriefingiä vaativia tilanteita hoitotyöntekijät kohtaavat työssään ja miten nämä tilanteet vaikuttavat heidän työssä jaksamiseensa ja millä tavoin he odottavat työnantajan toimivan debriefingin järjestämisessä. Tutkimuksen tuottamalla tiedolla voidaan parantaa hoitotyöntekijöiden työssä jaksamista ja kehittää jälkipuintia.

Tutkimus on luonteeltaan laadullinen eli kvalitatiivinen. Teoreettinen viitekehys koostuu käsitteistä debriefing, perioperatiivinen työ ja työssä jaksaminen. Tutkimuksessa käytettiin aineiston keruumenetelmänä kyselylomaketta, joka sisälsi viisi avointa kysymystä. Aineisto on kerätty toukokuussa 2011 ja aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä. Tutkimus on tehty erikoissairaanhoidon alueella.

Tutkimustulosten mukaan hoitotyöntekijöiden kokemat jälkipuintia vaativat kriittiset tilanteet ovat suurilta osin samoja. Lasten kuolemat, traumapotilaat ja läheisten hoitaminen ovat hoitotyöntekijöitä eniten kuormittavia tapahtumia. Kriittiset tilanteet koetaan raskaina ja psyykkisesti kuluttavina ja ne jäävät mieleen pyörimään. Tuloksista ilmeni, että debriefingin tuoma hyöty on hoitotyöntekijöiden mielestä suuri. Mieltä painavien ja askarruttavien asioiden läpikäyminen helpottaa oloa ja auttaa asian ylipääsemisessä. Työssä jaksaminen parantuu, jos mahdollisuus debriefingiin kuuluu osana hoitotyöntekijöiden työtä. Jälkipuinnin pitää tapahtua sen tiimin kesken, joka on ollut tilanteessa mukana. Tällöin saa vaihtaa ajatuksia ja keventää omaa mieltään keskustelemalla niiden ihmisten kanssa, jotka ovat olleet kokemassa saman tapahtuman. Työnantajan rooli debriefingin tarjoajana ja järjestäjänä on vastausten perusteella suuri. Hoitotyöntekijöiden mielestä työnantaja on velvollinen tarjoamaan apua saatuaan tiedon kriittisistä tapahtumista osastolla.